Aaaaah - meillä sataaaaa

Se on sitten ollut niin aikaansaamaton päivä, että suorastaan harmittaa. Toki aamukahvipöytä oli yhtä filosofointia täys niin eilisestä lätkämatsista kuin Maestro ohjelman kapellimestaroinnista ja tietokäsityksestä sekä oppimisesta. Suorastaan niin korkeatasoista jutustelua, että päätä vieläkin huimaa.

Ilmottauduin näet extempore erääseen sosiaalista mediaakin sivuavaan koulutukseen, jossa pähkäillään opettajien tietokäsitystä, sitä millaista tietoa kymmenen vuoden kuluttua tarvitaan ja niin päin pois. Aihe on tavallaan hurjan kiinnostava ja mitä enemmän sitä pohtii niin sen vakuuttuneemmaksi tulee tiedon yhä kiihtyvästä vanhenemisesta. Kaikki ei ole niin yksinkertaista miltä äkkisältä voisi tuntua. Oikeastaan pohdintani laukaisi niinkin olematon asia kuin punajuuren taimet, joita joku luuli facebook albumissani cesar salaattiin käytettäviksi salaatinlehdiksi vaikka ne kuvassakin olivat täysin yksiselitteisesti punajuurentaimia. Ja mikä erikoisinta kyseessä oli itseäni iäkkäämpi ihminen. Oikeastaan luulen, että kaikki on kiinni siitä, että innostuu, on kiinnostunut, uskoo omiin kykyihinsä ja siinä sivussa kaverin kykyihin, luottaa ja tekee lujasti töitä. Viis siis siitä mitä tieto on tai mitä tietää, kaikki tulee ajallaan vastaan ja sitten kuitenkin pääsee eteenpäin. No oli miten oli niin sade on tehnyt niin uskomattoman hyvää ja lököily myös.

Odotan tämänvuotisilta potagertöiltä oikeastaan aika paljon. Perennoita olisi tarkoitus lisäillä niin, että käytävänvieruspenkit täyttyisivät hulvattomaan kukkaryöppyyn. Viimekesänä paikoilleen siirretyt tillipionit komistuvat komistumistaan.

Olen hukannut viimevuonna hankkimani erikoisen ihanan punahatun. En alkuunkaan muista mihin sen laitoin kasvamaan. Ja haaveilen Kauppilan reissusta, uusista kurjenmiekoista, japaninkurjenmiekoista, erikoispunahatuista, uusista päivänliljoista ja syyshohdekukista.

Myös tyräkkejä haluaisin valkoisena. Kylvin niitä viemevuonna ja odottelen, josko niitä tupsahtaisi jostakin.

Potagerissa on tapahtunut onnettomuus.  Viimevuotinen tillimeri on siementänyt ja hernerivistö on vaarassa hukkua kitkemättömien tillien alle.

Viimevikkoiset kylvökset ovat lämmössä räjähtäneet käsiin ja kaaleja on uskomattomasti, samoin kurkkuja ja maisseja, jopa Sannin ainakin kolme vuotta vanhat punahatut ovat itäneet =)

Meillä on viljapellot vihreinä ja maailma tuntuu sateenjälkeen täyteläiseltä.