lauantai 14. toukokuuta 2011

Aaaaah - meillä sataaaaa


Se on sitten ollut niin aikaansaamaton päivä, että suorastaan harmittaa. Toki aamukahvipöytä oli yhtä filosofointia täys niin eilisestä lätkämatsista kuin Maestro ohjelman kapellimestaroinnista ja tietokäsityksestä sekä oppimisesta. Suorastaan niin korkeatasoista jutustelua, että päätä vieläkin huimaa.

Ilmottauduin näet extempore erääseen sosiaalista mediaakin sivuavaan koulutukseen, jossa pähkäillään opettajien tietokäsitystä, sitä millaista tietoa kymmenen vuoden kuluttua tarvitaan ja niin päin pois. Aihe on tavallaan hurjan kiinnostava ja mitä enemmän sitä pohtii niin sen vakuuttuneemmaksi tulee tiedon yhä kiihtyvästä vanhenemisesta. Kaikki ei ole niin yksinkertaista miltä äkkisältä voisi tuntua. Oikeastaan pohdintani laukaisi niinkin olematon asia kuin punajuuren taimet, joita joku luuli facebook albumissani cesar salaattiin käytettäviksi salaatinlehdiksi vaikka ne kuvassakin olivat täysin yksiselitteisesti punajuurentaimia. Ja mikä erikoisinta kyseessä oli itseäni iäkkäämpi ihminen. Oikeastaan luulen, että kaikki on kiinni siitä, että innostuu, on kiinnostunut, uskoo omiin kykyihinsä ja siinä sivussa kaverin kykyihin, luottaa ja tekee lujasti töitä. Viis siis siitä mitä tieto on tai mitä tietää, kaikki tulee ajallaan vastaan ja sitten kuitenkin pääsee eteenpäin. No oli miten oli niin sade on tehnyt niin uskomattoman hyvää ja lököily myös.


Odotan tämänvuotisilta potagertöiltä oikeastaan aika paljon. Perennoita olisi tarkoitus lisäillä niin, että käytävänvieruspenkit täyttyisivät hulvattomaan kukkaryöppyyn. Viimekesänä paikoilleen siirretyt tillipionit komistuvat komistumistaan.


Olen hukannut viimevuonna hankkimani erikoisen ihanan punahatun. En alkuunkaan muista mihin sen laitoin kasvamaan. Ja haaveilen Kauppilan reissusta, uusista kurjenmiekoista, japaninkurjenmiekoista, erikoispunahatuista, uusista päivänliljoista ja syyshohdekukista.


Myös tyräkkejä haluaisin valkoisena. Kylvin niitä viemevuonna ja odottelen, josko niitä tupsahtaisi jostakin.



Potagerissa on tapahtunut onnettomuus.  Viimevuotinen tillimeri on siementänyt ja hernerivistö on vaarassa hukkua kitkemättömien tillien alle.


Viimevikkoiset kylvökset ovat lämmössä räjähtäneet käsiin ja kaaleja on uskomattomasti, samoin kurkkuja ja maisseja, jopa Sannin ainakin kolme vuotta vanhat punahatut ovat itäneet =)


Meillä on viljapellot vihreinä ja maailma tuntuu sateenjälkeen täyteläiseltä.

9 kommenttia:

  1. Ihanaa, kun sataa. Meillä tosin ei. miten musta toi onnettomuus on hauska. Rikkatilli-tikkarilli!

    VastaaPoista
  2. Sade olikin odotettu, oli niin tavattoman kuivaa.

    VastaaPoista
  3. Ajoin juuri tänä aamuna junalla eteläisen Suomen halki. Sinulla täytyy olla todella suojainen kasvupaikka, olet niin paljon edellä kaikessa kasvussa. Pellotkaan eivät junan ikkunasta nähtynä vihertäneet kuin hennosti ja paikka paikoin. Meillä täällä kanivyöhykkeellä ei sada, vielä, se olisi tervetullutta.

    VastaaPoista
  4. Ihanaa tuo kevätsade. Sitä onkin jo odotettu. Kaikki kasvit taas ryöpsähtivät kasvussaan huimasti eteenpäin.
    Sadepisarat kasveissa näyttävät niin mukavilta.
    Kylvin juuri tillin siemeniä. Sinulla niitä työntää maa jo ihan vihreänä. Huikeaa!

    VastaaPoista
  5. Tuo tillionnettomuus on ihana. Olen aina kasvattanut tillit tiukasti rivissä. ja nyt kuvassasi pikkutilllit ja herneen pyöreät lehdet yhdessä ovat tosi somia...keppejä vaan herneille ja ahkeraan tillin syöntiin, niin pysyvät sopusoinnussa : )
    -päivi-

    VastaaPoista
  6. Ei oikein jaksa sataa täällä meillä päin. Toivottavasti ensi viikolla... Vähän näyttäisi sadetta lupailevan juuri telkussa.

    Olen tosi otettu kehuistasi kasvatus-tsysteemeitäni kohtaan! Kiitos! ;) Olen nimittäin ihaillut noita teidän upeita potager-uurastuksia ja tietysti ihanaa kansakouluanne siitä asti kun blogisi löysin. Upeita... huoh!
    T. nim. "tahtoo kouluun..." ;)

    VastaaPoista
  7. Sadetta on meilläkin odotettu, viime yönä taisi muutama tippa tulla ja tänään tuntui, että on pakko kastella. Onneksi on luvattu huomiseksi, maa oikein huutaa sitä.
    Sinulla on kyllä aivan ihana puutarha ja talo, ihanaa, että jaat muillekin puutarhasi ja talosi kehittymisen

    VastaaPoista
  8. Yksillä puutarhamessuilla ihastuin tuohon tillipioniin, semmosen olisi saanut kotiinkin, mutta maksoi silloin 360 markkaa. Enpäs raaskinut ostaa. :D

    VastaaPoista
  9. Tilli onkin siitä ihana, että se kasvaa missä se haluaa ja yleensäkään ei siellä mihin sen on suunnitellut =). Potagerinne on kyllä niiiiiin ihana! Ja hiphei täällä meilläkin saatiin vihdoinkin sadetta!

    VastaaPoista