lauantai 21. maaliskuuta 2020

Kevättöitä potagerissa ja etäviikon kuulumisia

Ensilumi on saapunut. Eletään maaliskuun loppupuolta ja sain herätä valkeaan aamuun. Tätä ei ole nähty koko kuluneen talvikauden tai pitäisikö sanoa kuluneen syyskauden aikana. Eletään kummallisia aikoja. Ensimmäinen etäopetusviikko on takana ja täytyy tunnustaa, että olen hieman liekeissä. Oppiminen verkossa on ollut ihanan yhteisöllistä ja antoisaa, joskin hieman raskasta. Mutta olen haaveillut verkko-opetukseen osittaisesta siirtymisestä vuosia ja nyt se toteutuu aidosti. Maailma muuttuu ja toivon mukaan positiivisempaan suuntaan. Aito välittäminen, yhdessäolo, luonto, kotimaisuus ja aavistuksen maltillisempi tahti ovat tervetulleita tässä kiihtyvässä maailmanmenossa.

Tänään nautin hiljaisuudesta, hiljaa leijailevista lumiuntuvista, pilvien raosta siintävästä auringonnoususta ja tein kierrokset potagerissa. Kevät on tulossa ja suunta on kohti lisääntyvää valoa, käsillä tekemistä ja kasvun ihmeitä. Pitkästä aikaa olen työpäivien jälkeen ehtinyt jopa puutarhatöihin ja potagerin keskikäytävä on alkanut piirtyä esiin tarventörröttäjien ja lehtien seasta. Puhdas pöytä on piirtymässä esiin ja käytävien puhtaus saa rakenteen hengittämään. Kevät on puutarhassa ihaninta aikaa.

Potagerin alkuperäiset obeliskit odottavat uutta ehostusta ja maalipintaa. Ehostuksen jälkeen nämä siirtyvät keskikäytävältä potagerin laidalle. Kesän köynnöskukkaloisto saa sitten koristella nämä loppukesästä ties millä ihanuuksilla. Keskikäytävän varteen pitää nikkaroida vuorostaan kolme uutta obeliskia. Puuhia on siis luvassa valoisiin iltoihin.

Soma, kaihomielinen neito katsoo näkymälinjaa pitkin kohden kaukaisuutta. Hänen pintansa kaipaisi uutta patinointia. Jos teillä on hyviä vinkkejä betonipinnan huokoiseen ja sopivasti vaalentavaan patinointiin niin vinkkejä otetaan mielellään vastaan.



Käytävät ovat ihanasti ruohottuneet viime syksyn kiireiden vuoksi. Vanha peltiämpäri, luureissa soiva Keko Salatan Sinatra ja konttausasento on mukavasti meditoivaa verkossa vietettyjen päivien päätteeksi. Siinä maailman huolet tuntuvat voitettavilta ja huolet haihtuvat. Käden jälki ja käytävän vaiheittainen puhdistuminen palkitsee ja kokonaisuus on taas pala palalta kunnossa.

Talventörröttäjät kehystävät vielä potagerin vaaka-akselia. Tänään ajattelin tarttua niihin ja raivata vaakakäytävän esiin. Näin ilmavuus lisääntyy ja länsituuli pääsee puhaltamaan vapaasti käytävän lävitse kuivattaen käytävän murskepinnat helpostiharattavaan muotoon.

Päivänliljarivistö puskee kovaa kyytiä kohti auringonvaloa ja ei aikaakaan kun etupihaa reunustaa tuuhea päivänliljareunus.

Kulunut talvikausi on hellinyt eugalyptuksia, ruukussa olevia heiniä ja muita kasveja. Kaikki ovat vihreitä ja elinvoimaisia. Miten teillä siellä ruutujen takana on kulunut viikko lähtenyt käyntiin?


5 kommenttia:

  1. Ihastuttavan lupaava päivänliljarivistö. Lumi ei yrityksistä huolimatta saa mieltä nujertumaan, vaan kohti kevättä mennään ilolla ja innolla.
    Leppoisaa viikonloppua sinne!

    VastaaPoista
  2. Oih, tosiaankin ensilumelta näyttää!
    Kaunista.
    Lempeää kevättä sinne!

    VastaaPoista
  3. Aika hassua, kun jossain päin Suomea saadaan ensilumet maaliskuun lopulla, kun normaalisti sama osa maata on ensimmäisenä vapautumassa talven lumista :D Kauniita, selkeitä näkymiä! Päivänliljojen piipot näyttävät kuin rivistöltä pieniä keltaisia kukkia.
    Toisaalta on mukavaa vaihteeksi kokeilla etätöitä, mutta toisaalta taas oma alani on niin läheisesti sidoksissa ihmiskontakteihin, että saa älynystyröitä hieroa ihan tosissaan, jotta voi tehdä sitä etänä. Koronaepidemia sattui puutarhaihmisen kannalta parhaaseen mahdolliseen aikaan, sillä nyt säästyy 1,5-2 tuntia työpäivästä, kun ei tarvitse istua auton ratissa. Töihin laittautumiseenkaan ei mene juuri aikaa eikä tarvitse kuskata lapsia päivähoitoon. Kaikki vapautunut aika käytetään tietysti puutarhassa heti kun maa alkaa sulaa. Sitä ennen puuhastellaan esikasvatusten parissa. Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Muistankos oikein, että olisit joskus kirjoittanut blogissasi, että (kesä)kukkia voi kylvää ulos purkkeihin milloin vain. Ne itse tietävät, milloin itävät. Jos kirjoitit, niin mistähän löytäisin sen jutun? Olet uskomattoman innokas kylväjä. Ihan kateeksi käy ;)

    VastaaPoista
  5. Elämme kummallisia aikoja, monessakin suhteessa!

    VastaaPoista