Kevättöitä potagerissa ja etäviikon kuulumisia

Ensilumi on saapunut. Eletään maaliskuun loppupuolta ja sain herätä valkeaan aamuun. Tätä ei ole nähty koko kuluneen talvikauden tai pitäisikö sanoa kuluneen syyskauden aikana. Eletään kummallisia aikoja. Ensimmäinen etäopetusviikko on takana ja täytyy tunnustaa, että olen hieman liekeissä. Oppiminen verkossa on ollut ihanan yhteisöllistä ja antoisaa, joskin hieman raskasta. Mutta olen haaveillut verkko-opetukseen osittaisesta siirtymisestä vuosia ja nyt se toteutuu aidosti. Maailma muuttuu ja toivon mukaan positiivisempaan suuntaan. Aito välittäminen, yhdessäolo, luonto, kotimaisuus ja aavistuksen maltillisempi tahti ovat tervetulleita tässä kiihtyvässä maailmanmenossa.

Tänään nautin hiljaisuudesta, hiljaa leijailevista lumiuntuvista, pilvien raosta siintävästä auringonnoususta ja tein kierrokset potagerissa. Kevät on tulossa ja suunta on kohti lisääntyvää valoa, käsillä tekemistä ja kasvun ihmeitä. Pitkästä aikaa olen työpäivien jälkeen ehtinyt jopa puutarhatöihin ja potagerin keskikäytävä on alkanut piirtyä esiin tarventörröttäjien ja lehtien seasta. Puhdas pöytä on piirtymässä esiin ja käytävien puhtaus saa rakenteen hengittämään. Kevät on puutarhassa ihaninta aikaa.

Potagerin alkuperäiset obeliskit odottavat uutta ehostusta ja maalipintaa. Ehostuksen jälkeen nämä siirtyvät keskikäytävältä potagerin laidalle. Kesän köynnöskukkaloisto saa sitten koristella nämä loppukesästä ties millä ihanuuksilla. Keskikäytävän varteen pitää nikkaroida vuorostaan kolme uutta obeliskia. Puuhia on siis luvassa valoisiin iltoihin.

Soma, kaihomielinen neito katsoo näkymälinjaa pitkin kohden kaukaisuutta. Hänen pintansa kaipaisi uutta patinointia. Jos teillä on hyviä vinkkejä betonipinnan huokoiseen ja sopivasti vaalentavaan patinointiin niin vinkkejä otetaan mielellään vastaan.

Käytävät ovat ihanasti ruohottuneet viime syksyn kiireiden vuoksi. Vanha peltiämpäri, luureissa soiva Keko Salatan Sinatra ja konttausasento on mukavasti meditoivaa verkossa vietettyjen päivien päätteeksi. Siinä maailman huolet tuntuvat voitettavilta ja huolet haihtuvat. Käden jälki ja käytävän vaiheittainen puhdistuminen palkitsee ja kokonaisuus on taas pala palalta kunnossa.

Talventörröttäjät kehystävät vielä potagerin vaaka-akselia. Tänään ajattelin tarttua niihin ja raivata vaakakäytävän esiin. Näin ilmavuus lisääntyy ja länsituuli pääsee puhaltamaan vapaasti käytävän lävitse kuivattaen käytävän murskepinnat helpostiharattavaan muotoon.

Päivänliljarivistö puskee kovaa kyytiä kohti auringonvaloa ja ei aikaakaan kun etupihaa reunustaa tuuhea päivänliljareunus.

Kulunut talvikausi on hellinyt eugalyptuksia, ruukussa olevia heiniä ja muita kasveja. Kaikki ovat vihreitä ja elinvoimaisia. Miten teillä siellä ruutujen takana on kulunut viikko lähtenyt käyntiin?