Jostain kumman syystä olin latonut yhden käytävän pätkän huolimattomasti. Se ei kulkenut linjassa kokonaisuuden kanssa. Ei siinä sitten auttanut muu kuin pistää luureihin soimaan Kerkko Koskista ja aloittaa aamu nyppimällä jo ladottu käytävä uudelleen ylös. Alla oleva lähikuva kertoo tuon linjauksen todellisen ongelman.
Laitoin maanrakennuskankaan ja kerroksen mursketta kivikäytävän pohjalle. Käytävän latomisessa on tuon linjalangan lisäksi muutama niksi. Olen latonut vuosien varrella käytäviä kahdella tapaa. Toisessa aloitan ladonnan käytävän keskeltä ja etenen kohti reunoja. Tämän ongelmana on usein reunojen epätasaisuus. Nykyään asettelen reunakivet ensimmäisenä linjalangan mukaisesti. Seuraavaksi asettelen reunakiviä tukevat kivet ja siitä etenen pikkuhiljaa kohti käytävän keskikohtaa. Kivet pitää asetella niin, ettei askeleet liikuttele niitä paikoiltaan.
Pikkuhiljaa, kun potagerin kivikäytävät siistiytyvät, avautuu näkymä ihanan harmaanvihertävän vehnäpellon yli jokilaaksoon ja sen vastarannalle. Olen aina rakastanut näkymiä, joissa avautuu esteetön näkymä kaukaisuuteen.
