Helle on tupsauttanut odottamattomia lisätöitä. Kuumuus on piinannut niin, että on ollut pakko hakeutua ylätalon viilentävään varjoon. Joku vanhoista lukijoista muistaakin vanhan opettajien asuntolan, mikä on ollut varsinaisesti pahuuden hallitsemassa tilassa. Saimme yllättävän puuhteen ja raivasimme yläkerran asunnon, pesimme ikkunat ja lattiat ja vilvoittelimme huumaavassa läpivedossa. Talo on niin puiden siimeksessä, että auringonsäteet tuskin edes koskettavat sitä. Ajatuksena on pikkuhiljaa ruveta kunnostamaan taloa, ainakin niin, että saamme annettua sille hieman lisävuosia.
Perhosbaari on kuumimmillaan. Potagerissa kitkiessä voi suorastaan kuulla perhosten siipien suhinaa ja työn touhu ihanan meden ympärillä on suorastaan uskomaton. Samaan pöytään mahtuu jos jonkinmoista kulkijaa.
Mums - mitä sitruunalentäväisiä. Potageria on suorastaan kutkuttava kitkeä, kun ei tiedä milloin jokin perhonen istahtaa nenänpäähän tai korvantaakse kuten aikoinaan Ellivellikaramellissa.
Käytävien sammalpeitteet hivelevät jalkopohjaa ja tillikasvustojen väleissä voi lymytä, niin ettei ohiajavat autot edes huomaa.
Herneen palot pullistuvat pullistumistaan ja nuorimmainen pääsee kohta odotetuille herneenpoimintamatkoille. Tänä vuonna herneitä sujahteli maan lämpöön niin paljon, että vaikka joka päivä voi viettää omat hernekestit.
Myös salaatit komistuvat päivä päivältä ja erilaisten ja eriväristen salaattien lehdillä voi tehdä monen monituista makumatkaa hieman täyteläisempiin, tai suolaisempiin tai sinappisempiin makusfääreihin.
Pikkiriikkiset ruohosipulinalut ovat löytäneet tiensä kivetysten sammalmättäille ja näyttävät suorastaan urhollisilta kivikkojen valoittajilta.
Mutta, mutta. Nuorimmaisen hakiessa kahta salaattikurkkua yllätys olikin melkoinen. Kokonainen korillinen pullukoita kurkkuja saapui tupaan suuren tillinipun ja viinimarjapensaanlehtien siivittämänä. Vaikka sisälämpötilat hipovat + 30C piti kaivaa ensimmäiset tölkit kaappien uumenista esiin ja pistää liemet tulille.
Neljä tölkillistä namskis namskis herkullisia suolakurkkuja odotteli aamulla viileään pääsyä. Vähän jo itseasiassa pelkään kuinka meidän taas oikein käy. Elellään heinäkuun puoliväliä ja ensimmäinen ämpärillinen kurkkuja on poimittu. 36 kurkuntainta taitavat kasvatella ainakin 36 ämpärillistä vielä kurkkuja ja voi olla, että hukumme kurkkuröykkiön alle.
Tai ehkäpä myös taimipaljouden. Trooppinen ilmanlaatu on pistänyt siemeniin vipinää ja 270 laskettavissa olevaa tainta on jo maan pinnalla sekä parisataa pikkiriikkistä sormustinkukkaa. Koulinta pitäisi aloittaa tuota pikaa. Salkoruusuja on ennätykselliset 180 ja malvoja 75, sitten erinäisiä punahattuja, neilikoita ja piikkipalloja on itänyt.
Helle on tupsauttanut odottamattomia lisätöitä. Kuumuus on piinannut niin, että on ollut pakko hakeutua ylätalon viilentävään varjoon. Joku vanhoista lukijoista muistaakin vanhan opettajien asuntolan, mikä on ollut varsinaisesti pahuuden hallitsemassa tilassa. Saimme yllättävän puuhteen ja raivasimme yläkerran asunnon, pesimme ikkunat ja lattiat ja vilvoittelimme huumaavassa läpivedossa. Talo on niin puiden siimeksessä, että auringonsäteet tuskin edes koskettavat sitä. Ajatuksena on pikkuhiljaa ruveta kunnostamaan taloa, ainakin niin, että saamme annettua sille hieman lisävuosia.
Perhosbaari on kuumimmillaan. Potagerissa kitkiessä voi suorastaan kuulla perhosten siipien suhinaa ja työn touhu ihanan meden ympärillä on suorastaan uskomaton. Samaan pöytään mahtuu jos jonkinmoista kulkijaa.
Mums - mitä sitruunalentäväisiä. Potageria on suorastaan kutkuttava kitkeä, kun ei tiedä milloin jokin perhonen istahtaa nenänpäähän tai korvantaakse kuten aikoinaan Ellivellikaramellissa.
Käytävien sammalpeitteet hivelevät jalkopohjaa ja tillikasvustojen väleissä voi lymytä, niin ettei ohiajavat autot edes huomaa.
Herneen palot pullistuvat pullistumistaan ja nuorimmainen pääsee kohta odotetuille herneenpoimintamatkoille. Tänä vuonna herneitä sujahteli maan lämpöön niin paljon, että vaikka joka päivä voi viettää omat hernekestit.
Myös salaatit komistuvat päivä päivältä ja erilaisten ja eriväristen salaattien lehdillä voi tehdä monen monituista makumatkaa hieman täyteläisempiin, tai suolaisempiin tai sinappisempiin makusfääreihin.
Pikkiriikkiset ruohosipulinalut ovat löytäneet tiensä kivetysten sammalmättäille ja näyttävät suorastaan urhollisilta kivikkojen valoittajilta.
Mutta, mutta. Nuorimmaisen hakiessa kahta salaattikurkkua yllätys olikin melkoinen. Kokonainen korillinen pullukoita kurkkuja saapui tupaan suuren tillinipun ja viinimarjapensaanlehtien siivittämänä. Vaikka sisälämpötilat hipovat + 30C piti kaivaa ensimmäiset tölkit kaappien uumenista esiin ja pistää liemet tulille.
Neljä tölkillistä namskis namskis herkullisia suolakurkkuja odotteli aamulla viileään pääsyä. Vähän jo itseasiassa pelkään kuinka meidän taas oikein käy. Elellään heinäkuun puoliväliä ja ensimmäinen ämpärillinen kurkkuja on poimittu. 36 kurkuntainta taitavat kasvatella ainakin 36 ämpärillistä vielä kurkkuja ja voi olla, että hukumme kurkkuröykkiön alle.
Tai ehkäpä myös taimipaljouden. Trooppinen ilmanlaatu on pistänyt siemeniin vipinää ja 270 laskettavissa olevaa tainta on jo maan pinnalla sekä parisataa pikkiriikkistä sormustinkukkaa. Koulinta pitäisi aloittaa tuota pikaa. Salkoruusuja on ennätykselliset 180 ja malvoja 75, sitten erinäisiä punahattuja, neilikoita ja piikkipalloja on itänyt.
