Linnunhernepuu

Kylmä ilma on virrannut vihdoin meillekin. Olen odottanut viileyttä, sillä meillä on luvassa trimmeröintiurakka, joka kestää varmasti kaksi päivää. Ja trimmeröintiä kaikkine suojavetimineen on mukavampi tehdä raikkaassa viileydessä. Ainoana harmina on Viktoriuksesta puuttuvat yläikkunat. Nyt tomaatit ja kurkut saavat hitusen värjötellä, mutta eivätköhän ne siitä selviä, kun hallaöitä ei sentään ole luvassa.

Vein aamusta moottorisahan huoltoon ja iltapäivällä sitä hakiessani piipahdin katsahtamaan viereiseen kukkakauppaan. Itseasiassa olin katsahtamassa josko siellä sattumoisin olisi finialeja, joita kaipaan potagerin tyhjänä ammottaviin tolppiin. Mutta eipä finialeja löytynyt. Sitävastoin ovenpielessä komeili kummallinen pikkupuu ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Kasvissa ei ollut tieteellistä nimeä, vain käsinkirjoitettu kyltti jossa luki linnunherne. Kukaan ei tuntunut tietävän tuosta somasta pikkupuusta tai sen vaatimista kasvuolosuhteista ja talvetuksesta, mutta silti näin sieluni silmin, kuinka se sopisi kuistimme rappusille ja pakkohan ihanuus oli ostaa. Meinasin hankkia hänen kauneutensa juurelle kiemurtelevan muraatin. Tänään en ehtinyt muraattikaupoille, joten se pitänee hankkia ehkäpä huomenissa niin saan istutettua tuon pikkupuun.

Talon seinustalla kukkii ihanuuksia. Ja potagerissa ovat vuokkojen kukat avautuneet =) Voih miten kauniita ne ovatkaan. Omenapuun alla on valkeiden terälehtien verhoama polku. Aivan hengästyttävän herkkää. Ja kaiken kruunaa valkeiden narsissien huumaava tuoksu.

Ruusukukkulalta avautuu kerroksellinen maisema yli jokilaakson ja edessä avautuvien peltolakeuksien. Ruusukukkulan valkea kärhö on avannut ensimmäisen kukkasensa ja odotan kuumeisesti, että kärhö alkaisi kiivetä nuoren vaahteran vartta ylös.

Potagerin pauloissa ja pikkuisen myös Viktoriuksen =)

Ruusukukkula on muotoutunut pikkuhiljaa. Kivi toisensa jälkeen on löytänyt paikkansa suuren männyn juurella ja valkeat ihanuudet ovat päässeet kukkulan lämpöiseen multaan. Ruusukukkulan juhannusruusuissa on jo nuput ja tuntuu, että kasvun vauhti on kiihtynyt kiihtymistään.

Talon seinustalla asustavat ruusujuuret ovat virkoneet myrskyn jäljiltä ja niiden röyhelöiset kukat suorastaan hehkuvat auringon lämmössä.

Lauantaina ja tänään heräsin jo seitsemältä kitkemään potageria. Viimevuotinen kunnostus on kantanut hedelmää. Nyt koko potagerin kitkentään tuntuu riittävän kuusi tuntia. Aikoinaan kun sitä sai kitkeä viikon yhteen putkeen ja aloittaa samantien alusta kitkennän kun oli ensimmäisen kierroksen saanut valmiiksi. Potagerin keskikäytävä on jo runsas ja vehreä. Kitkiessä löysin punahattujen ja sinikatanoiden pikkutaimia ties kuinka ja säästelin niitä potagerin laajennusosien kukkapenkkeihin.

Ja ette ikinä arvaa =) Viktorius on vihdoin valmis - juhuuu. Ensimmäiset tomaatit, kurkut ja chilit ovat jo kasvamassa. Muutama pieni juttu toki vielä on. Kolmionmalliset yläikkunat puuttuvat. Ne tarvitsisi suorastaan ensitilassa mitata ja tilata. Samoin pitäisi suunnitella tuuletusikkuna. Ja kaikenmoista pikkuista fiilaamista vuelä, mutta tämä on jo puolivoittoa =)

Taimia ja valkeana hohtava ruusukukkula

Alkaa polttaaa =) Tänään työreissu vei Turkuun enkä voinut vastustaa matkan varrella olevaa houkutusta. Kauppilan puutarha kutsui ja piti oikein kunnolla tutkailla mitä perennoja tänä vuonna olisikaan tarjolla. Ruusukukkula häämötti mielessäni ja viitoitti hankintoja. Suorastaan ihanaa kun kerrankin on meneillään niin pieni projekti, että voi ostaa vain yhden taimen yhtä lajia. Näillä siis saamme toivon mukaan ruusukukkulan kuntoon. Ripaus siis monen moista valkoista. Toivottavasti huomenna ehteisi pikkuisen projektin kimppuun ja saisi nämä valkoisuudet ruusukukkulan maan lämpöön =)