Linnunhernepuu

Kylmä ilma on virrannut vihdoin meillekin. Olen odottanut viileyttä, sillä meillä on luvassa trimmeröintiurakka, joka kestää varmasti kaksi päivää. Ja trimmeröintiä kaikkine suojavetimineen on mukavampi tehdä raikkaassa viileydessä. Ainoana harmina on Viktoriuksesta puuttuvat yläikkunat. Nyt tomaatit ja kurkut saavat hitusen värjötellä, mutta eivätköhän ne siitä selviä, kun hallaöitä ei sentään ole luvassa.

Vein aamusta moottorisahan huoltoon ja iltapäivällä sitä hakiessani piipahdin katsahtamaan viereiseen kukkakauppaan. Itseasiassa olin katsahtamassa josko siellä sattumoisin olisi finialeja, joita kaipaan potagerin tyhjänä ammottaviin tolppiin. Mutta eipä finialeja löytynyt. Sitävastoin ovenpielessä komeili kummallinen pikkupuu ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Kasvissa ei ollut tieteellistä nimeä, vain käsinkirjoitettu kyltti jossa luki linnunherne. Kukaan ei tuntunut tietävän tuosta somasta pikkupuusta tai sen vaatimista kasvuolosuhteista ja talvetuksesta, mutta silti näin sieluni silmin, kuinka se sopisi kuistimme rappusille ja pakkohan ihanuus oli ostaa. Meinasin hankkia hänen kauneutensa juurelle kiemurtelevan muraatin. Tänään en ehtinyt muraattikaupoille, joten se pitänee hankkia ehkäpä huomenissa niin saan istutettua tuon pikkupuun.

Talon seinustalla kukkii ihanuuksia. Ja potagerissa ovat vuokkojen kukat avautuneet =) Voih miten kauniita ne ovatkaan. Omenapuun alla on valkeiden terälehtien verhoama polku. Aivan hengästyttävän herkkää. Ja kaiken kruunaa valkeiden narsissien huumaava tuoksu.

Ruusukukkulalta avautuu kerroksellinen maisema yli jokilaakson ja edessä avautuvien peltolakeuksien. Ruusukukkulan valkea kärhö on avannut ensimmäisen kukkasensa ja odotan kuumeisesti, että kärhö alkaisi kiivetä nuoren vaahteran vartta ylös.