Ruusukukkulan kivimuuria rakentamassa

Viimepäivien projekti Ruusukukkulan kimpussa on pikkuhiljaa tuottanut näkyvää tulosta. Jo monen vuoden ajan on ollut haaveena rakentaa tämä yläpihan ja pikku metsikön välinen tila kuntoon. Tänä keväänä sitten vasta oikein kunnolla kolahti kun aloitettiin jälleen tuota Viktoriusta laittaa kuntoon. Alueenta tuli Ruusukukkula. Onhan tuossa kasvamassa kansakoulunaikaisia perinteisiä juhannusruusuja, jotka näillä näkymin saavat jäädä sijoilleen. Alueella on kuitenkin niin jyrkkä rinne, mikä päätyy suoraan nurmialueeseen, että rinteen rajaaminen ihan maa-ainesten pysymisenkin vuoksi on välttämätöntä. Ja kiviähän meillä piisaa, joten aloitimme pienen kivimuurin rakentamisen.

Tuolla itse kukkapenkkialuueela kasvaa vielä ties mitä vitsauksia, joista pitää päästä tämän kevään aikana eroon. Ruusujen alustaan on pesiytynyt viheliäistä vuohenputkea ja ties mitä rikkoja. Mutta ensin pitää hahmottaa alueen muoto ja kokonaisuus, ennen kuin niiden kimppuun käydään. Koska ruusukukkula sijaitsee aivan valkean Viktoriuksen nurkilla niin tänne tulee sitten joskus kaikkea lempeän valkeaa ja vähän maalaisromanttista kasvillisuutta.

Kiviset pellot ovat tainneet muotoutua meidän onneksemme - ainakin osittain. Rakensipa missä päin tonttiamme vain niin aina kädenulottuvilla on kiviä ja suorastaan röykkiöittäin. Viktoriuksen nurkalta lähtee polku pieneen metsikköön ja vain muutaman kymmenen metrin päässä viettävässä rinteessä häämöttää traktorin peräkärryllinen eri kokoisia kiviä. Siellä röykkiö on sammaloituneena metsän siimeksessä ja polku on ollut vuosien varrella ahkerassa käytössä. Kiviröykkiöön on tuskin tullut koloa vaikka sieltä on haettu kiviä talon edustan kukkapenkkien reunustoille, joskus jopa tienvierustan kiviaitaan ja nyt tämän ruusukukkulan penkereeseen. Onni siis taitaa piillä eriskummallisissa kiviröykkiöissä =)