Leppoisaa kotoilua

Työkaverini oli tehnyt viiltävän analyysin. Pohdittuaan, pähkäiltyään ja tuumailtuaan hän oli tullut siihen tulokseen, että hernepensas onkin puutarhablogin sijaan kotoilublogi. Hmmm. kuulostipa yllättävän hyvältä. Leppostelua, puuhastelua, ajatuksia ja ihmettelyjä arjen hyörinän keskeltä. Sitähän tämä kaiketi onkin. Päätin tämän uuden tittelin kunniaksi tehdä oikean kotestelukuvausreissun.

Kotiin tultuani himoitsin valtaisasti saunan takana kasvavia luumuja. Mehukkaita villiluumuja, jotka vievät kielen mennessään ja saavat polvet notkahtelemaan.

Matkalla salaiselle luumuapajalle kohtasin oikein kotostelun huipentumia. Ensinnäkin joku oli parkkeerannut kotoisesti ja sujuvasti tallattoman polkupyöränsä heinäkasvustooni.

Polun varrella, mikä johtaa pyykinkuivausnarujen lomasta kohti luumulaaksoa kohtasin hirmuisesti sieniä. Karvarouskuja, tatteja, punaisia suolasieneksi kelpaavia sieniä, kellertäviä kupusieniä ja ties mitä sieniä, joissa jokaisessa oli tuoreet saappaanjäljet. Tuo samainen joku, joka oli parkkeerannut polkupyöränsä heinäkasvustooni oli käynyt hyppelehtimässä kohtalaisen sujuvasti sienien päällä.

Sitten ahh niin ihanainen luumukko aukeni edessäni. Nyt tuo samainen joku piteli lasista kulhoa käsissään ja minä kurottelin yläoksilta muhkeita juuri ja juuri kypsyneitä luumuja.

Palatessani kuuman höyryävän vastakeitetyn kahvikupposen ääreen, joka oli kaadettu Klaus Haapaniemen satumetsä kahvikuppiin, vilkaisin ylätaloa. Tuo joku, joka oli parkkeerannut polkupyöränsä, hyppelehtinyt polun sienet, kannatellut luumukulhoa oli piipahdellut tutkimusmatkalla ylätalolla. Ja kuinkas muutenkaan niin molemmat ovet olivat apposen ammollaa ja yläkerran ikkuna oli kokonaan poissa niin, että verhot vaan hulmuivat sateisessa syyssäässä. 

Lähestyessäni kotirappuja niin huomasin perhoshaavin rännin alla. Tuo joku, joka oli parkkeerannut pyöränsä, hyppelehtinyt sienet, kannatellut luumukulhoa ja piipahtanut ylätalolla oli myös pyydystänyt ihanaisia perhosia kukkapenkistä ja ihanaisen pyydystysretken päätteeksi tipauttanut sujuvasti haavin rännin alle.  Tällainen kotostelun kunniaksi tehty kotoisa luumunmetsästysreissu, pikku pikku havaintoineen ;-) Mukavaa kotoilu-viikkoa Teille kaikille

Rytkettä ja ryminää

Talossa tuntuu jälleen olevan elämää enemmän kuin seinien sisään tuntuu mahtuvan. Vanhimmainen on piiiitkällisen tauon jälkeen päättänyt ottaa härkää sarvistaja treenata rumpuja. Taitaa nuorella miehenalulla olla hitusen naisväkikin jo mielessä ja veri vetäisi bändinperustus puuhiin. Talo raikaa siis niin, että lähi Amatzonillammekin rytmi raikaa niin, että voi suorastaan soutaa rytmin tahdissa ;)

Toisaalla nuorimmainen on virittelemässä pianotuntien muisteloita ja soittelee pikkukaritsoja, jokseenkin kakofonista yhdistelmää.  Mutta mikäs siinä, pääasia lienee, että ihmisellä on suuria unelmia ja intohimoa niiden toteuttamiseen.

Puutarhasta ei vieläkään uskalla ottaa kokonaisnäkymiä, mutta kitkentäkierros on jo hyvässä vauhdissa. Oransseja minikukkia kukkii siellä täällä somissa riveissä. Tämän värisiä oransseja kukkia on todella vaikea löytää. Tämäkin on yksivuotinen ja kovasti vaatimaton. Tämän tyyppisiä nimittäin haluaisin violettien ja sinertävien kukkien kyytipojaksi.

Salkoruusut ovat aina ensimmäisenä vuonna pitkin maita ja mantuja. Tämäkin vaaleanpunainen sulokkuus makoilee pitkällään kukkapenkin sisustoissa, niin ettei ihanuudesta pääse nauttimaan kuin varta vasten kyyristymällä hänen kauneutensa eteen.

Vaalean siniseksi luulemani neilikka näyttääkin kovin tavalliselta ja suloisen vaaleansinisen eteen kun kylvin näitä monen monituista pussillista. Liekkö maan ph:lla vaikutusta näiden väriin aivan kuin hortenssioidenkin. Ehkäpä pitää testata.

Kladiukset näyttävät kirkollisilta laitoksilta, mutta sävy on niin herkullinen ja taustalla olevan tyräkin pitkullaiset lehdet muodostavat mukavan taustan näille syyskukkijoille.

Toisaalla syksy on tulossa huimaa kyytiä ja lakastuneita terälehtiä on siellä täällä.

Toisaalla taas keväiset ritarinkannukset ovat vielä nupuillaan

Kesäkurpitsaongelma on myös riistäytymästä käsistä. Viimeviikolla vein töihin tällaisen satsin ja huomenna pitänee tehdä samat uudelleen.

Tässä vielä leppoisaa sunnuntaimusiikkia - njam

Laskimme veneen vesille - ja annoimme tuulen kuljettaa venettä

Laskimme suloisen ja aikaa nähneen keltaisen veneen vesille. Lipusimme pitkin rauhaisaa joenuomaa, kuulimme lintujen liverrystä, sudenkorentojen siipien suhinaa, kalojen molsketta ja kaislojen kahinaa. Tässä on veneemme kotisatama. Kansakoulun mukanahan tuli aikoinaan nippu vesioikeuksia läheisiin jokiin ja järviin. Nyt jahti on löytänyt kotisataman pitkän odotuksen jälkeen.

Kotijoki on leveä ja siitä haarautuu toinenkin joki, siinä on muutama koski ja jos oikein soutaa hivakoi niin pääsee merelle asti.

Väliin tuuli tyyntyi ja joen pinta oli kuin peili

Lähimaisemat aavoine peltoaukeineen, meren läheisyyteneen ja vuolaana virtaavine koskineen ja jokiuomineen ovat niin käsittämättömän kauniita. Välillä melkein tekisi mieli nipistää itseään, havahtuakseen, että tämä on totta eikä suurta haaveunta.

Taidampa lähteä uudelleen vesille - heippa ja lokoisaa vikonvaihdetta