Mammavainaan vanha juurikaskeksi on vertaansa vailla

Tänään tuli hurviteltua pitkin pääkaupunkiseutua aamu seitsemästä ilta kolmeen. Takapuoli on vieläkin puuduksissa ajelun hurmasta ja päässä vilisee uusia asioita, uusia ideoita ja innostusta. Mutta mikä onkaan sen rauhoittavampaa kuin hiippailla hetkeksi potagerin suojiin ja kaivaa kätköissä ollut mammavainaan superkuokka esiin. 

Kuokka on erityismallia ja siinä on erityisominaisuuksia. Kun kuokan asettaa lähes 90 asteen kulmaan ja kuopaiseen potagerin käytävää niin kuokka uppoaa murskeeseen ja viiltää jokaisen rikkaruohon juuriston poikki. Tämän kuokan rakenne on suorastaan nerokas - aivan toisenlainen kuin nykykuokkien. Lisäksi kuokan käyttö on erittäin kevyttä - kuokka ikäänkuin uppoaa itsekseen murskeen sekaan.

Kuokkimisen jälkeen maa on lisäksi aivan tasainen, eikä kuokkimisen jälkiä näy juurikaan missään. Kevyt irtorikkojen haravointi riittää.

Ja tältä hetken kuokkimis-haravointipuuhteen jälkeen näyttää =)

Keskiakseleiden risteyskohdan ympyrän keskustassa on vielä vähän peruskitkentätöille sijaa, mutta muutoin kukka-aluuet on saatu kesäkuntoon.

Tuotapikaa olemme ryhtymässä ruutujen kunnostustyöhön. Ensimmäiset mustikan taimet on jo hankittu sekä alukangas, joka tulee katteen ja maan väliin. Tästä siis lisää tuota pikaa =)

Tänään olen jälleen jahdissa

Taas ne ryökäleet ovat valtaamassa liljavainiotani. Nämä veijarit uppoutuvat herkuttelemaan liljojen lehtien väliin ja lehtiä pitää aukoa, jotta saa sunaiset kipittelijät satimeen. Tänään ei aiokkaan tehdä muuta kuin jahdata näitä ja tanssahdella imurin varressa pitkin vanhan kansakoulun lankkulattioita Indican tahdissa. Nuorimmainen ideoi täksi päiväksi nimittäin siivousta - kamalasti siivousta - aivan kamalasti siivousta. Jahtaan siis liljakukkojen lisäksi pölypalleroita, sinne tänne säntäileviä villakoiria ja rahtaan nurkkiin kertyneitä roikkeita vintille =) adiós

Ukkosta odotellessa - vaan ei mokomaa näkynyt =)

Meillä kukkii kirsikat. meillä on vain kaksi kukkaa tänä vuonna, kun viime syksyn kuistiremontissa kirsikkapoloiset ovat vissiin ottaneet vähän nokkiinsa. Mutta näin lähikuvaa katsellessa voi toki kuvitella näkevänsä kokonaisen kirsikankukkapilven - vai mitä ;)

Tukahdutta kuumuus, sähköinen ja raskas ilma on enteillyt ukkosta ja sadetta koko päivän - mutta niitä ei totisesti ole näkynyt. Kuumuudesta huolimatta potagerin murskekäytävät harattiin ja haravoitiin tänään uuteen uskoon. Siinä samalla sitten homma jatkui myös yläpihan uudelle murskealueelle. Kyllä superkuokka ja haravointi on tehokkain keino pitää käytävät iskukunnossa. Tämä on vähän kuin entisen siivoojan neuvot minulle työpaikalla. sain aika ajoin pieniä pyyhkeitä siivoamisen puutteesta ja nyt jo eläkkeellä oleva siivoja opasti minua. Kun pidät pöydät siistinä ja hän pesee ikkunat niin illuusio siisteydestä on taattu. Potageriin sama sääntö tuntuu toimivan. Kun käytävät ovat siistit niin illuusio on taattu =)

Sitten ajoimme nurmikon ja poimimme joka ikisen keltaisena kukkivan hurmurin ämpäriin ja kiikutimme tunkioon. Näin lähietäisyydeltä voikukkakin voi hetken hurmata - mutta vain hetken. 

Ja jälleen nuorimmainen tarttui kameraan. Sillä on aina ollut jokin maaginen kyky napata perhosia käsiinsä. Niin tänäänkin. Siinä se nokkosperhonen vaan istuskelee peukalolla ja mimmi sen kuin kuvailee. Tämä ei onnistuisi itseltäni ei sitten laisinkaan.

Ja jokin musta känniäinenkin oli ikuistunut samaisella kuvausreissulla. Ja kameralta tuntui löytyvän myös melkoinen määrä salakuvia, joissa raahaan ruukkuja pitkin pihaa ja näytän Sormustenherran klonkulta tai joltain muulta yhtä karmaisevalta. pitääpä ensikerralla olla tarkempana, kun tietää salakuvaajan hiiviskelevän lähistöllä.

Raparperi-inkiväärijuomaa kuuman päivän helpotukseksi

Joskus vuosia sitten, pähkäillessäni mitä tekisin raparperipaljoudellamme, törmäsin tämän ihanaisen juoman reseptiin.  Tämä on aivan kuin Asteriksin ja Obeksin salainen taikajuoma - raikas ja hörppäämällä kuumalla keilillä tätä ihanuutta voimatkin tuntuvat toisenlaisilta.

Ensin pitää raparperit tietysti nyhtää irti sijoiltaan. Näin syntyy uutta tilaa uudelle kasvustolle, eikä raparperipehkoon jää kuivumaan vanhoja raparperin tynkiä. 

Sain taannoin työkaveriltani, pelastettuani hänet pienoiselta matkustusonnettomuudelta, firkarsin puutahurin linkkuveitsen. Tämä veitsi on oiva myös raparperipuuhissa.

Koko nippu kainaloon ja mars tunkiolle =)

Ja linkkarin voimin raparperin kantojen ja lehtien irroitus

Sitten varsien huuhtelu ja kesäpöytä kehiin, jottei huusholli solkkaannu juoman valmistuspuuhissa =)

Ja juomatykötarpeet esille. Pari patenttikorkkista kolmen litran lasitölkkiä, pestyt raparperin varret kuorineen päivineen, kulho sokeria, kuorittu inkiväärin juuren pätkä ja hyvä veitsi pilkkomiseen.

Tuoreet kuorimattomat raparperit ronskeina pätkinä tölkkiin

Väliin reippaasti sokeria

Ja reippaita inkiväärin paloja

Ja näin tölkki täyteen asti raparpereja

Sitten kiehuvaa vettä päälle. Tämänhän voi tehdä myös niin, että sokerit ovat jo tuossa kiehuvassa vedessä mukana. mutta me oikaistaan - kuten täällä on tapana ;)

Tölkkiin tiivisteet paikoilleen ja tulikuumana kiinni.

Muutama hölskytys ja sokeritkin liukenevat

Raparperit tiivistyvät kiehuvan veden ansiosta, joten tölkit todellakin saavat olla täyteen raparperin paloja. Ja nopeasti raparperit alkavat luovuttaa ihanaista vaaleanpunaista juomaan. Sitten vaan tölkit tuvan pöydälle jäähtymään ja päiväksi jääkaappiin. Ja ei kun juomaan =) Minähän toki jo kävin salaa muilta maistamassa raparperihyvettämme ja oli melkoisen hyvää jo muutaman tunnin odottelunkin jälkeen. Mutta ei parane maistella liikaa, jottei jää kiinni =)

Tämä on hyvää =)

Kukka, joka muistuttaa turbaania ja paljon muita ihmeellisyyksiä

Tekisi mieli aloittaa postaus niin kuin eilenkin. Hurahuhhahhei =) Tänään sitä on ollut ilmassa innovointia, kihelmöintiä ja siinä sivussa kuumaa pesäpalloa ja upeita merimaisemia. Työporukallamme olimme ilta seitsemään asti ideoimassa uutta ja ottamassa vastaan kesään siivittävää paahtavaa lämpöä.

Älä viitti mutsi hei!

Sul on kaks tommosta

Oot niin koukussa kännykkään puhumiseen

ja puutarhajuttuihin.

Näin huuteli nuorimmainen tänään keittiöstä kun huikkasin, että lähden kuvaamaan liljakukkoja. Terhi kun oli kysäissyt, että mistä nuo vihulaiset löytää. Ajattelin, että helpponakki - sinne vaan liljanlehtiä rämpläämään niin siellähän niitä. Mutta olin vimmoissani tainnut listiä kaikki yksilöt eilen, koska ketään ei ollut paikalla. Tai sitten sana on kiirinyt kukkojen parissa hurjasta listijästä =) toivotaan niin. Joten päätin mennä katsahtamaan yläpihan ruusupehkojen alla asustavaa varjoliljapariskuntaa.

Lilium martagon - kukka, joka on turbaanin muotoinen =) Olen myös koukussa uuteen Latinaa puutarhureille kirjaseen. Kirjasta ei toki löydy kaikkien ihanuuksieni latinankielisiä nimiä, mutta osa ainakin. Tuon martagon sanan alkuperää ei varmuudella tiedetä, mutta sanan arvellaan viittaavan turbaanin muotoisiin kukkiin. Ja turbaaniltahan ne kukat oikeastaan näyttävät. 

Toisinaan tuntuu, että olen pihkassa sanoihin. Keräilen paikkakuntamme murresanoja omaan sanakirjaani, olen töihin tuottanut ahkerasti vuosien varrella uusia sanoja ja olen ihastunut latinankielisiin tieteellisiin kasvien nimiin ja opettelen niitä mielelläni ulkoa. Mutta nyt tiedän näiden latinankielisten sanojen takana piilevistä merkityksistä ja ne tuntuvat yllättävän kuvaavilta ja luonnikkailta. Taidan siis uppoutua latinan kieliseen kirja-aarteeseeni salaa nuorimmaiselta ja napsia hitusen herkullisia lakuja. Huomiseen Rakkaat lukijat =)

Liljakukkojen listintää ja kesäkukkien istutusta

Hurahuhhahhei - tänään oli sitten oikein hurlumhei päivä muutaman koulutuspäivän jälkeen. Aamusta otettiin pienoinen kokous töissä, innostettiin nuoria uusiin aluevaltauksiin ja oltiin ylpeitä. Iltapäivästä tupsahti päivänvaloon Taitajakisojen oppimisympäristökilpailun hopeapalkinto. Ei siis laisinkaan hullumpi päivä =) Näiden lisäksi nappasin nuorimmaisen koulusta ja hurvittelimme naisten humputusretkelle paikalliselle puutarhalle. 

Ja mitä menimmekään tekemään. Vasta tässä illan mittaan tajuntaan on hiipinyt, että meillähän jyllää vielä yöpakkaset ja me hölmöt hupsut hankimme kesäkukkia. Mutta minkäs teit kun ne olivat niin jäätävän hurmaavia. 

Heti kotona hyökkäsimme istutuspuuhiin.

Multasäkitkin olivat niin jäässä vielä, että jouduimme auringossa sulattelemaan multia, eikä siinä vaiheessa vielä hälyytyskellot soineet. Ei yhtään. Me vaan naurettiin jäistä multaa. Me hupsut hölmöläiset

 Kastelukin oli niin mieluisaa taas vaihteeksi

Ja tietysti meidän piti tehdä heräteostoksia. Leivälle tuoretta basilikaa - Njam

Sitten istutuspuuhien jälkeen kirmasimme kilvan potageriin. Alkoi liljakukkojahti. Oikea listintä operaatio. Hetkessä meillä oli kourallinen kukkopoloisia. Voi vihulainen sentään kuinka röyhkeitä liljasyöppöjä nämä oranssiset kauhistukset ovatkaan.

Nuorimmainen tarttui kameraan ja antoi palaa. Lasikupu ikuistui jälleen uudesta kuvakulmasta. Tällä kertaa lasikuvun nupin sisässä näyttää olevan kastelukannumme ja ties mitä potagerin käytävillä notkuvaa tykötarvetta.

Ja jostain kantautui huumaava, viettelevä tuoksu, joka sai polvet notkahtelemaan. Olimme lumoutuneita aivan kuin merimiehet seireenien kutsun kuullessaan. Meidän oli aivan pakko napsasta narskuja kyytiimme ja taas uudet kujeet.

Pitihän meidän hitusen testata narskukuvauksia aivan kuin silloin jokin aika sitten helmililjoja.

Siirryin pikkuhiljaa siivoamaan istutuspuuhien jälkeen jättämiä sotkuja ja nuorimmainen jatkoi ihmeiden bongailua pihamaalla. Ikuisti tälläisen perhoisen, jota emme entuudestaan tunnekkaan. Tietääköhän kukaan Teistä mikä tämä harmaanvalkea liitelijä on?

Sitten kuvausmatka jatkui vuorikilpimättäälle. Vuorenkilvet ovatkin sellaisia veijareita, että ovat siedettävän näköisiä vain tältä etäisyydeltä tarkasteltuina. Näinhän ne näyttävät varsinaisilta puutarhan hurmureilta, mutta mehän tiedämme, että tämä on vain suurta illuusiota =)

 Kauniita puutarhurointikelejä Teille ihanaiset lukijat. Sieltä on tulossa melkein viikon sade jakso, joten nyt kannattaa ottaa kaikki irti puutarhuroinneista ;)

Kotona jälleen...

Inkalan kartanolla sain suussasulavaa kevään ensimmäistä raparperikiisseliä tuhdin kermavaahtonokareen kera. Kotimatkalla oli pakko poiketa kaupan kautta ja hakea inkiväärin juuri tulevaa inkivääri raparperijuomaa varten. Nyt todellakin tuntee kesän saapumisen. 

hernepensaskujanne on pikkuhiljaa ruvennut vihertämään. Ja koirakin on saanut tänään kevään ensimmäisen punkin turkkiinsa. Meinasinkin, että tänävuonna me muut hakisimme punkkirokotukset ihan vaan varuiksi, koska asustelemme punkkivyöhykkeellä.

 Ensimmäinen narskusato on kypsynyt ja kohta saadaan nauttia valkeista rimpsukaulus narskuista. Niissä nimittäin näytti olevan nuput jo aikalailla pullukat.

Myös jokin ikiaikainen yksinäinen tulppaani kivijalan vierustalla oli puhjennut kukkaan poissa ollessani.

Ja unikko loisto on alkamaisillaan =)