maanantai 29. elokuuta 2016

Arabiansulkahirssi ja lankaköynnös - ajatuksia talvettamisesta

Arabiansulkahirssi Pennisetum setaceum "Fireworks" on uskollisesti kasvanut viileistä säistä huolimatta. Tänä vuonna kesäistutusten varsinaisia trendikukkia ovatkin olleet erilaiset heinät. Briteissä nuo heinät ovat olleet vuodesta toiseen ruukkuistutuksissa, jos taas on yhtään The English Gardenia uskominen. Meille arabiansulkahirssi saapui tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Näin niin komeat taimet lähitaimistolla, että ihastuin niihin oitis.

Arabiansulkahirssi on vaatimaton kasvupaikkansa suhteen ja viihtyy niin auringonpaahteessa, puolivarjossa kuin sateessakin. Erityisen kiitollinen siis. Nyt kun talvi lähestyy huimaa kyytiä ja ensimmäisistä blogeista jo huomasin, että yöpakkasiakin on jo ollut, niin perehdyin hitusen tämän hirssin talvetukseen. Kovin tuntuvat olevan viileän arkoja ja nämä eivät kestä alle +5C lämpötiloja. Tässä taitaa siis pikkuhiljaa olla aika siirtää heidät sisätiloihin tai kellariin talvehtimaan. Viileä varasto olisi paras, mutta sellaista kun ei löydy niin pitää arvuutella epävakaan ulkoeteisen ja plussan puolella pysyttelevän kellarin väliltä. Joka tapauksessa ajattelin testata näiden talvettamista.

Toinen ihanuus on lankaköynnös Muehlenbeckia complexa. Yllätyksekseni huomasin sen viihtyvän talvet viherkasvina ja kesät ulkoistutusten komisteena. Meidän lankaköynnös on kovasti krouvia sorttimenttia ja sen pitkät oksat ovat harvassa, mutta niillä on pituutta sitten sitäkin enemmän. Metriset lonkerot kiemurtelevat pitkin sisääntulon rappusia. Lankaköynnös on vuorostaan ronkelimpi kasvi kuin tuo hirssi. Lankaköynnös vaatii säännöllistä kastelua ja suorastaan suivaantuu kuivahtamisesta siinä määrin, että tiputtelee lehtiään. Myös suoraa auringonpaistetta tulisi välttää ja sijoittaa tämä hienostelija talon itä tai länsi ikkunalle. Tässähän pitää siis alkaa tositoimiin näiden ulkoistutusten kasvien talteen ottamiseksi. Jos lankaköynnöksen saisi kunniakkaasti talvetettua niin siitä voisi ottaa keväällä pistokkaita =)



sunnuntai 28. elokuuta 2016

Pirunkeppi kukkii =)

Pikkiaralia, pirunkeppi tai Japanin väinönputkipuu, miten tuota viheliäistä pikkupuuta kukin sitten haluaakaan kutsua, kukkii parhaillaan. Viha-rakkaussuhteeni tuohon Aasian itäosista kotoisin olevaan pensasmaiseen puuhun syvenee vuosi vuodelta. Sen jättiläismäiset, jopa 70 cm pitkät liuskottaiset lehdet, ylväs ja eksoottinen kasvutapa, runsas 50cm leveä, kermanvalkoinen kertohuiskilokukinto ja keltaisen, punertavan, violetti syyspukeutuminen ovat vertaansa vailla. Mutta ne viheliäiset juurikasvustot saavat joka vuotisen kimpaantumisen aikaiseksi. Niin ihanaa ja niin kamalaa samassa paketissa.

Mutta tänään on aika nauttia =) Kävin leikkaamassa muutamia kukkavanoja jättimäisistä huiskilokukinnoista maljakkoon. Kukintojen varsissa on häivähdys vaaleanpunaista, itse kukat ovat kermanvalkeaa höytypilveä ja pikkuhiljaa vihreiden siemenpallukoiden tilalle kasvaa mustanpuhuvat puolisenttiset luumarjat.

Piikkiaralia kasvaa luonnostaan vuoristoisilla seuduilla Koreassa, Japanissa ja Koillis-Kiinan ja Etelä-Sahalin alueilla. Pensas tai puu, kummaksi sitä sitten haluaakaan nimetä, suosii kalkkista ja vettäläpäisevää hiekkamaata.  Meillä tuo pirunkeppi majailee eteläseinustalla, rännin alla, erittäin hiekkaisessa ja läpäisevässä maassa. Vuosittain hänen komeudelleen on kuljetettu kottikärryllinen palanutta pollenpotkua ja kasvi on viihtynyt erityisen hyvin. Vanhimmat rungot kurottuvat 2-3 metrin korkeuteen ja niiden halkaisija on muutamia senttejä. Viihtyessään piikkiaralia voi kasvaa meillä Suomessa 5 metriä korkeaksi.


Runkojen päihin kasvaa näin syksyisin komeat kertohuiskilokukinnot. Kukintojen leveys on 50 - 60 cm ja pikkuhiljaa kasvi kasvattaa mustat pienet luumarjat siemenkotien ympärille. Yhdysvalloissa Pikkiaraliasta on joillakin alueilla tullut ongelma, koska vieraslajina kasvi on levittäytynyt lintujen mukana uusille alueille. Saas siis nähdä, jos meilläkin ilmasto oikein alkaa lämpenemään, niin mitkä meidän kasveista on esim. kolmenkymmenen vuoden päästä riesoja. Tätä pitää siis pitää silmällä =)

Jos taas olisin oikein rohkea niin kasvattaisin juuriversoista kotitekoisen piikkiaidan torjumaan peuroja ja kauriita. Mutta meillä on niin hiekkaisa maa, että en uskalla levittää kasvia aidaksi, vaikka vähän mieli tekisikin.


keskiviikko 24. elokuuta 2016

Voihan Piilea ja minua vietiin ;)

Olen selvästikin myöhäisherännäinen. Koko kuluneen talven ihastelin Piileoita niin blogeissa kuin Pinterestissäkin. Hetkeässä tuosta nappilehtisestä norsunkorvasta muodostui suoranainen blogiviherkasvi. No nyt sitten on käynyt niin, että Kukkalan Sannan ja Instassa jylläävän Greenhomebookin, Pinterestin viherkasvikuvien ja muiden bloggaajien ansiosta olen hurahtanut viherkasveihin. Tämä onkin aika jännittävää, sillä meillä ei ole ollut koskaan viherkasveja lukuunottamatta kituliasta kaktuskokoelmaa, joka on vuosia kulkenut menossa mukana.

Talven mittaan on siis luvassa lisää viherkasveilua. Pikkuhiljaa kesänmittaan olen kasvattanut kokoelmaani ja saanut myös naapurilta ihastuttavia viherkasveja. Tänään kävin pikimmiten Turun Skanssissa pyörähtämässä ja oli aivan pakko katsahtaa Kauppilan viherkasvivalikoimaa. Ja nyt se sitten tapahtui. Meillekin muutti blogiviherkasvi Piilea ja itseasiassa kokonaiset kolme Piileaa. Eli nyt kaikki kasvatusvinkit ovat enemmän kuin tervetulleita =) Tavoitteena on nimittäin saada nämä hengissä talven yli ja siinä onkin sitten tekemistä kerrassaan - huh - ihan jännittää.