maanantai 31. toukokuuta 2010

Oi pottugeer oi pottugeer

Vettä on satanut - hiljaa, sumuna, kaatamalla ja kaaottisesti. Sydäntä pakahduttaa edelleenkin edellisviikkoinen myräkkä, mikä vei maa-ainekset poikineen ja jokapäiväinen työmatka sujuu katastrofia katsellen. Onni on kuiotenkin suosinut omaa pikku sopukkaamme ja pottugeerin alku on saanut nauttia pehmeästä ja lämpimästä kosteudesta.

Siemenet toisensa jälkeen ovat sujahdelleet lämpimään maahan ja luvassa on jännittävä odotus. Toki perjantaina Bilnäsistä löytämäni herkkupalat ovat vielä keittiön pöydällä odottamassa kylvöä.

Pihan sisäänkäyntiä on urakoitu oikein olantakaa. Valkojuuret ovat saaneet poistua päivänliljojen, iiristen, pionien, unikoiden, törmäkukkien, ritarinkannusten ja ties minkä taivaansinisten unelmien tieltä. Hevosen itseään on hulahtanut traktorin peräkärryllinen ja uutta jo odotellaan.

Yksinäinen pikku unikko on pujahtanut päivänvaloon päivänliljakasvuston kupeeseen.

Reunuskasvillisuus on nauttinut tihkusateesta ja hevosenpotkusta. Luvassa on päivä päivältä rehevämpi reunuskasvusto.

Piikkiaralia on kotiutunut muuton jäljiltä ja saanut privaattipaikan sisääntulon nurkalla, jota somistavat myös sekalainen seurue tulppaaneja - hehkuvaa oranssia, hentoista vaaleanpunaista ja täyteläistä valkeutta. Tulppaanit ovat salaa vallanneet myös talon seinustaa kiertävän kivetyksen.

aamulla juuri kukonlaulun aikaan hiippailin viemään pullollaan olevaa roskista tienvarteen kun houkutus otti jälleen yliotteen. Hiivin aamutossuisillani pottugeerin kätköihin. Särkyneet sydämet nuokkuivat pullukkana rivistönä hämähäkin seittien ja helmeilevien pikkuvesipisaroiden koristaessa niiden juhlallisia kukintoja.

Lehtoängelmä oli saanut myös timanttinauhuksen ja kurotteli sarastavan aamuauringon säteitä.

Ruusupavut eivät ole vielä ottaneet tuulta purjeisiin ja niitä tukeva ruostunut ranskanlilja jököttää kohtuullisen orpona vielä rehotustaan odottavan ruudukon keskellä

Herneet ja retiisit ovat jo itäneet, kun taas punajuuret, porkkanat, tillit ja penunat ym. vielä antavat odottaa itseään.

Pottugeeri kätkee vielä monen monituista salaisuutta itseensä. Tänä vuonna kasvirepertuaari on entistä yrttivoittoisempaa ja ompahan mukana myös muutama latva-artisokkakin.

Kivipolut ovat pehmeän sammaleen hyväilemissä uomissa, hentoiset laventelit availevat taivaansinisiä nuppujaan ja piti pikkuhiljaa lähteä töihin, vaikka sydän on täällä - lämpimän mullan tuoksussa, pehmeän maan kosketuksessa ja sarastava aamuauringon kutkuttavissa säteissä. Pottugeerissamme asuu elämää suurempi salaisuus.

1 kommentti:

  1. IHANAA!! Ei voi olla totta, miten hienon näköistä!

    VastaaPoista