lauantai 6. kesäkuuta 2015

Herkkää, niin herkkää


Potagerissa on käynnissä herkistelykausi. Suloisia pikku nuppuja, hempeitä sävyjä, tuulessa huojuvia kukkavanoja ja siellä täällä leijuva viettelevä tuoksu. Ahhh. Ei yhtään haittaa kontata ja kitkeä ja samalla nautiskella silmien edessä avautuvaa kauneutta.

Meillä on maatiaisakilleijojen kokoontumisajot. Vaaleanpunaisia mummoakilleijoja, kerrottuja rimpsuhelmoja ja violetinsinisiä ihanuuksia. En ole hennonnut kitkeä akilleijan levittäytyviä taimia ja nyt niitä on kaikkialla.



Akilleijakasvustojen välistä pilkottaa lehtoängelmän ihanaiset nupputertut. Ei siis aikakaan kun vaalenpunainen pilvi aukeaa ihasteltavaksi.


Ja sitten vielä kerrotut vuokot, jotka ovat myös levittäytyneet potagerin muhevassa maassa. Aiemmin en olekkaan huomannut niiden terälehtien takana olevaa purppuran vivahdetta. Oi tätäkin kauneutta. Nämä saisivat vielä pikkuisen levittäytyä niin meillä olisi valkea ruutu potagerissa. En tiennytkään, että vuokot vaeltavat maajuurien avulla ihan yhdessä hujauksessa.




Sadepisaroiden kastelemat unikoiden terälehdet näyttävät hienostuneilta. Melkoista hempeilyä siis tänään =) Huomenna onkin luvassa sitten kuorikaterallia hempeilyn sijaan =)


32 kommenttia:

  1. Niin kaunista! Minäkään en henno kitkeä akileijoja ja niillä onkin lupa vaeltaa, mihin haluavat. Joko teillä unikot kukkivat? Meillä ovat vielä kaikki tiukasti nupussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akilleijat ovat niin ihania, mutta viheliäisiä vaeltajia. Jotenkin niiden kukinnot sokaisevat ja sitten vaeltelijat jäävät kitkemättä. Niistä taitaa tulla pienoinen ongelma, jollen ryhdistäydy niiden suhteen =) Tuo kukassa oleva unikko on siperianunikko.

      Poista
  2. Huippukuvat! Minulla on edessä akijeijan alkujen siirtämistä ensi viikolla. Niitten väri on vielä arvoitus, mutta kaiken väriset käyvät minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Nuo maatiaisakilleijat pysyvät vuodesta toiseen samanvärisinä.

      Poista
  3. Kyllä tätä hempeilyä kelpasi katsella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, ne ovat niin kauniita =)

      Poista
  4. Oi että! Niin suloista! Sun kuvat on ihan parhaita :)

    VastaaPoista
  5. Herkkää ja hempeää! Prinsessatyyliä suorastaan! Ihanaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pientä prinsessailua pitää puutarhassa olla ;)

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Nämä vaan ovat jotenkin niin kauniita. Ehkäpä kun puutarhassa ei niinkään kuki muut vielä tässä vaiheessa.

      Poista
  7. Sinäpä sen sanoit, niin herkkää :) Meillä akileijat alkavat olla jo riesa, liika on liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä täälläkin pelätään. Riesa on jo aivan selvästi näkösällä, mutta toistaiseksi kitkentäosasto on ollut liian hyvämielinen näiden suhteen

      Poista
  8. Voi miten kaunista! Meillä saa vuokot ja akilleijat vaellella, lehtopuutarhaan olen kylvänyt lisääkin akileijaa, mutta siellä kaikki muuttuvat vaaleanpunaisiksi kerrotuiksi vaikka minkälaista akilleijaa sinne kylvän! Taitaa tuo herkkä unikko olla idänunikko, meillä se ei suostu kasvamaan vaikka sitä olen kylvänyt jo muutaman kerrankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Idänunikko on myös kova levittäytymään. Meillä se kasvaa köyhähkössä hiekkamultamaassa ja levittäytyy hurjaa vauhtia. Taitaa pitää vähän kuivahkosta maasta

      Poista
  9. Oih, miten kaunista! Todella hienot kuvat!

    VastaaPoista
  10. Hempeily tekee välillä hyvää;)
    Mulla on sama juttu akileijojen suhteen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hempeily tekee tosiaan välillä terää =)

      Poista
  11. Voi hurrrrja teitä siellä etelässä! Kaunista on <3 Meillä vasta odotellaan akileijoja....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne kasvuspurtin sielläkin pian ottavat =)

      Poista
  12. Onhan kauniita nuppuja, kyllä noita voikin hempeillä ihan vaikka kuinka paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuput ovat niin viehkoja etenkin kitkentäetäisyydeltä tarkasteltuna =)

      Poista
  13. Ihania! Akileijat ja vuokot niin mun lemppareita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ovat niin ihania, joskin myös itsepäisiä =)

      Poista
  14. Vau! Mä en olekaan koskaan katsonut akileijoja noin läheltä. Äitini aina karsasti akileijoja niiden liikkuvuuden vuoksi ja minäkin olen tämän vuoksi kitkenyt ne pois. Paitsi sen yhden, jonka sain taimenvaihdossa käteeni, enkä kehdannut kieltäytyä - nyt tämä 'Nora Barlow' on sulattanut sydämeni. Mahtava kasvilaji, sanon vaan! Sun kasviesi kanssa on hyvä herkistellä :)

    Sini K.
    www.kasvihormoni.fi

    VastaaPoista