Kuorikatetta ja orapihlaja asiaa

Ilmassa on kesäloman tuntua, vaikka työt vielä hitusen jatkuvatkin. Mutta nyt on jo voinut upota aamusta iltaan tuonne potagerin uumeniin ja ties mitä on taas ehtinyt tapahtua, suorastaan niin paljon, että kuvat ja postaukset laahaavat huimasti jäljessä. Keväällä istutettu orapihla-aita on alkanut sen verran vihertämään, että aita on selvästikin hengissä. Joten vihdoin ja viimein uskalsimme kärrätä kuorikatereunuksen paikoilleen.

Pensasaidan ja potagerin väliin tuli metrinen kuorikatealue ja aidan ja pellon väliin puolimetriä katetta ja metrinen huoltokäytävä. Ajatuksena on se, että pensasaidan hoitopuuhteet helpottuvat kun kummankin puolen on riittävästi istuttamatonta aluetta.

Mustaa alukangasta totuttuun tapaan ensin alle ja sitten kivireunus pitämään kankaan reunaa paikoillaan ja ei muuta kuin kuorikatetta kärräämään.

Kuorikate pitää myös toivon mukaan maan sopivasti kosteana kuivinakin ajanjaksoina ja muutoinkin aita nousee sitä vasten kauniimmin esiin.

Aidan takareunuksen kuorikatetta ja murskekäytävää tehdessä piti käyttää lautaa apuna, jotta pintamateriaalien rajapinnasta tuli riittävän suora ja siisti. Saas nähdä miten ajan saatossa tässä käy, kun murske ja kuorikate ovat puskusaumassa. No onneksi tämä on sitten jo ei niin paraatipaikalla.

Istutusleikkausta emme uskaltaneet tehdä heti istutuksen yhteydessä. Nyt sitten kun taimiin on alkanut tulemaan vihreyttä latvuksiin olisi luvassa tuo leikkaus. Mitäköhän veikkaatte - paljonko pistetään poikki? Pistetäänkö puolesta välistä vai sen alapuolelta? Nyt kuumia vinkkejä kaivataan kipeästi =)

Kuorikatteen kärräyksen välissä oli pakko myös tirkistellä potagernäkymiä omenapuun takaa =)