Päivän sana on pääkallo!

Tämän talven sana on ollut pääkallo. Varsinainen pääkallokeli näet piina kyläraittiamme uskomattomalla tavalla. Marraskuussa alkanut elämänmuutos on ajanut kerta toisensa jälkeen aamu- ja iltalenkille ja kilot ovat pikkuhiljaa karisseet. Mutta lenkkeilyä haittaa armottomat pääkalokelit.

Eilen saapui kotikuusen alle oikea varsinainen aarre. Paikallisen Kiviaseman hiekoitusastia ilahdutti päivää =) Laatikollinen kuivaa ja tietysti kotipihamme harmaata hiekoitussepeliä =) Ja pitihän hiekoitusta oitis testata vähintäänkin luistinrataa muistuttavalle kotipihalle ja tielle. Vauh =) Kuiva hiekoitussepeli tarttui oitis vetiselle jään pinnalle ja askel on jälleen vetävämpi. Voi kumpa tuo kylätiekin saisi omansa osakseen niin lenkkeily sujuisi taas hymyssä suin.

Meillä kevät on muutoin alkanut tuntua jo luissa ja ytimissä. Työhuoneen ikkunan alla olevassa omenapuussa on kymmenittäin ihania pikkulintuja, viherpeipposia ja tiaisia. Linnunlaulu, ränneistä tippuva vesi ja silmissä oheneva lumipeite kertoo jo omaa tarinaansa kevään tulosta. Lisäksi luureissa soi takuuvarma keväänodotus, Rhapsodyn Emerald Sword.



Voi kumpa kevääntulo vaan vauhdittuisi =)  ja pääsisi haravoimaan, perustamaan uusia alueita ja etsimään hiokoitusastialle jokin supermahtava ja tasainen paikka. Toki nyt se on aivan päälikköpaikalla, koska hiekoitus käy kätevästi niin alamäkeen viettävällä tiellä kuin pihamaallakin. Tällä alueella on muutoin kova ruuhka, koska täällä säilytämme polttopuiksi meneviä pöllejä ja täällä on kevään tuloa odottava kuorikatekasa odottamassa potageria ympäröivää orapihlaja-aitaa. Voi miten onkaan ikävä kevättä =)