Kuuran kuoruttamia ihanuuksia =)

Kuura on saapunut. Tänään alkoi odotettu syysloma ja aamukahvin jälkeen piti oitis lähteä puutarhakierrokselle. Aamu oli jo kohtuullisen pitkällä kun pääsin potagerin uumeniin. Kaikkialla tulvi syksyn lempeä valo ja kuuran pienet timanttikiteet kuoruttivat lehtiä ja potagerin rakenteita. Terracottainen raparperihuuppa on vielä potagerin koristuksena, mutta tulevalla lomaviikolla sekin pääsee pakkasia piiloon sisätiloihin.

Viimeiset raparperit ovat kaatuneet yöpakkasten lötkistettyä niiden varret.

Mantsuriankärhöjen siemenkodat kylpevät auringossa

Ja lakastuneet punahatut kurottautuvat korkeuksiina. Kohta pitää ottaa sakset ja leikellä nämä ihanat siemenkodat tunkioon. Sillä meillä on totinen ongelma potagerissa ja tuo ihanankamala ongelma on punahattujen ja sinipiikkiputkien levittäytyminen. Kumpaisenkin siemenkodat on syytä hävittää, ennen kuin talvi varisuttaa siemenet ympäriinsä.

Viimeiset kurpitsat odottavat poimijaansa. Nämä pienokaiset eivät olleet vielä viimeviikolla kypsiä kun kokosin kurpitsasatoa talven höyryäviä keittoja varten talteen. Nyt nämä pakkasen paleltamat pitäisi vielä paahtaa uunissa ja pakastaa pahojenpäivien varalle.

Lipstikan olen yleensä leikannut jo kesällä alas, mutta tänävuonna mokomat saivat kasvaa korkeuksiin. Viime vuonna sain lipstikkojen leikkaamisesta pahan fytofotodermatiitin käsiini ja tänä vuonna päätin olla leikkaamatta mokomat, jotta välttyisin viheliäisiltä palovammoilta. Vuosien varrella olen tainnut herkistyä sen verran noille kasviliemille, että parina edellisenä kesänä nuo palovammat ovat olleet melkoisena vaivana.

Sitten päästään ihaniin ritareihini =) Uskollisesti he kukkivat aina pakkastentuloon saakka. Kuura kuoruttaa aamuisin hennot terälehdet ihanasti ja ritarit näyttävät ränsistyneinäkin hurmaavilta =)

Mutta kaikista siemenkodista ehdottomia lemppareitani ovat liljojen pitkullaiset siemenkodat, joiden pinnan ruskeansävyt loistavat auringossa. Pikkuhiljaa siemenkodat aloittavat aukeamisensa ja siivu kerrallaan siemenkodan reunat rullaantuvat auki ja paljastavat sisältään hieman läpikuultavat, lituskaiset siemenet. Tämä ruskeus toimii parhaiten yhteen sinipiikkiputkien sinen kanssa =)

Suuri luumupäivä =)

Luumusato vetelee viimeistään. Meillä kasvaa saunan lähistöllä kansakoulunaikaisia luumuja, joiden latvukset hivelevät vähintäänkin pilviä. Juuri parahiksi viimeiseen luumusavottaan saapui Fiskars Gardenilta QuikFit sarjan teleskooppivarsi sekä hedelmäpoimuri. Itseasiassa vuosia nämä ylimmät luumut ovat itsekseen varisseet ja pilaantuneet maahan, koska puskasto on niin vaikeakulkuinen tikkaiden kanssa. Ajattelimme siis testata hedelmäpoimurin toivivuutta luumuille. Aivan ensimmäiseksi teleskooppivarteen piti saada lisäpituusosio käyttöön ja ei muuta kuin poimimaan.

Poimuriin sai yllättävän näppärästi haukattua luumuja. Ensin vähän jännitin sitä, että kaikki luumut varisevat kun poimurilla viuhtoo menemään. Mutta huolenaiheeni osottautui turhaksi. Teleskooppi varsi ulottui huikeaan kuuteen metriin ja viimeisetkin luumut saatiin pikkuhiljaa talteen.

Luumut painoivat yllättävästi pussukassa, joten väliin piti pussia tyhjentää. Mutta täytyy sanoa, että oiva työväline juurikin noille luumuille. Omenapuuthan meillä on vielä niin pieniä, että niihin ylettyy ihan käsinkin maasta. Seuraavaksi päästää testaamaan räystäiden putsausta ja ylimääräisten oksien sahausta. Mutta niitä vasta syyslomalla. Sitä ennen sienimetsä kutsuu ja kuppu kuumaa kahvia kalliolla =)

Postauksessa näkyvät Firskarsin tuotteet on saatu blogiyhteistyönmerkeissä Fiskars Gardenilta.