Aamun varhaisissa tunneissa piilee jokin erikoinen taika, suloisuus, viileyden tuoma huuma. Vielä jaksaa maan kosteus muuttua tuhansiksi ja miljooniksi mikroskooppisiksi vesihelmiksi värjäten puutarhan hentoon harmahtavaan. Vielä sormustinkukka jaksaa avata viimeisiä nuppujaan ja liljojen viettelevä tuoksu levittäytyy ympäriinsä. Kesä on helteistä huolimatta selvästikin taittunut ja ilmassa voi aavistaa syksyn saapumisen. Äänet ja tuoksuvat kertovat omaa tarinaansa ja tunnelma on rauhaisan odottava. Päivänpaisteen tuoma lämpö saa vaipumaan unen ja valvetilan välimaastoon ja aika lipuu ilman, että saa mitään aikaiseksi.
Levylautasella pyörii Iggy Popin jumalainen tulkinta ranskalaisen runoilijan Georges Brassensin runosta Les passantes. Laulu lipuu yhtä verkkaiseen kuin helteentuomat päivät ja tunnelma on vangitsevaa. Suosittelen =)
