Sateen jälkeen aamut ovat i-h-a-n-i-a!

Pitkään toivotun sateen jälkeen aamut ovat suorastaan suloisia. Aamu kuudelta valo on vielä niin herkkää ja kastehelmet kimaltelevat vienosti. Ahhh - tää onnea on =)

Olen saanut siistittyä iisoppiadan paikan ja lähipäivinä istutan aitaan uudet pikkuiset taimet. Toisaaltaan ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Iisoppiaita oli aikojen saatossa levinnyt koko tuon reunuksen levyiseksi ja linjakkuus ja särmikkyys oli kadonnut. Nyt saan taas ryhtiä alueeseen. Meinasin kaivaa samoin ylös koko ruuta-alueen ja kunnostaan nekin.

Ensimmäiset upeat unikot kukkivat =) Voi miten pidänkään näistä.

Kylmänkukkien pallurat kimaltavat kuin timantit.

Potagerin alalaita on akilleijojen valloittama

Viimeiset arovuokkojen terälehdet lurputtavat. Jotain kiehtovaa on kuihtuvissa kukistta, niissä piilee ripaus rappioromantiikkaa =)

Iggy Pop ja hitaasti lipuva sunnuntai

Aamun varhaisissa tunneissa piilee jokin erikoinen taika, suloisuus, viileyden tuoma huuma. Vielä jaksaa maan kosteus muuttua tuhansiksi ja miljooniksi mikroskooppisiksi vesihelmiksi värjäten puutarhan hentoon harmahtavaan. Vielä sormustinkukka jaksaa avata viimeisiä nuppujaan ja liljojen viettelevä tuoksu levittäytyy ympäriinsä. Kesä on helteistä huolimatta selvästikin taittunut ja ilmassa voi aavistaa syksyn saapumisen. Äänet ja tuoksuvat kertovat omaa tarinaansa ja tunnelma on rauhaisan odottava. Päivänpaisteen tuoma lämpö saa vaipumaan unen ja valvetilan välimaastoon ja aika lipuu ilman, että saa mitään aikaiseksi.

Levylautasella pyörii Iggy Popin jumalainen tulkinta ranskalaisen runoilijan Georges Brassensin runosta Les passantes. Laulu lipuu yhtä verkkaiseen kuin helteentuomat päivät ja tunnelma on vangitsevaa. Suosittelen =)

Vilvoittavaa aamukastetta ja lukuisia timantteja

Polttavan kuumat kelit ovat saaneet tahdin hidastumaan. Väliin tuntuu, että aika menisi kuin hidastetussa elokuvassa. Kyllä täytyy sanoa, että nautin eniten hurjasta härdellistä, reilusta ja reippaasta tekemisen meiningistä, itsensä rättipuhkipoikki väsyttämisestä puutarhahommista. Suorastaan kaipaan kylmiä kelejä ja puuhakkuutta. Päivät ovat nyt lipuneet lähinnä lueskelun merkeissä. Tilasin nimittäin antikvariaatista CHR. Ranckin Puutarhataiteen historian vuodelta 1922. Vanhan tekstin lukeminen on väliin virkistävää ja tuo toisenlaista perspektiiviä lukunautintoon. Jotenkin tuo puutarhataiteen historia on ruvennut enemmän ja enemmän kiinnostamaan ja tarinat noiden ihmeellisten puutarhaluomusten takana.

No sillä välin kun odotellaan kelien vilvoittuvan on mukavaa tutkailla aamukasteen vilpoisensävyisiä kuvia ja vilvoittaa mieltä. Tyräkit lukeutuvat puutarhan ehdottomiin suosikkeihini. Rantatyräkissä on komeat vihreät pallukat ja kastehelmet asettuvat aina niin kauniisti tyräkin lehdille =)

Hämähäkit ovat harrastaneet vuoristokiipeilyä ritareiden kukkavanoilla. Niiden ohuen ohuet seitit ovat pyydystäneet pieniä helmiä ja kasteen synnyttämiä timantteja. Varhaisen aamun tunteina voisi vain istua potagerin käytävillä ihastelemassa näitä helminauhoja.

Kultatyräkin lehtien reunat keräävät kasteen pikkuisiksi kastenypyiksi ja jostain lehvästöjen lomasta pilkistää yksinäinen kehäkukka.

Luppion kukat muodostavat jättimäisen seittipikarin ja aurinko alkaa pikkuhiljaa nousemaan. Sitä ennen voi vielä hetken ihastella särkyneiden sydänten viimeisiä kukintoja. Kyllä aamut osaavat sitten olla ihania =)