Seassa on yksi viheliäinen villilupiinikin, joka pitää kitkeä ensitilassa, mutta ihan hetken se saa vielä aukoa terälehtiään, ennen hävittämistä.
Lähes sitruunankeltaisena mattoma levittäytyvä sitruuna-ajuruoho luo uskomattoman taustan vaeltaja-akilleijoille.
Sitten maatiaismummoakilleijat ja heidän lumovoimansa. Pönkkämekot ojossa he valmistautuvat kesäpäivän vastaanottoon. Oi ihanuutta =)
Sillävälin toisaalla, ruusukukkulan kupeessa pikkuruiset japaninakilleijat availevat nuppujaan.
Ja takaisin potageriin. Valkeiden vuokkojen meri valloittaa. Viimeksi esittelyssä oli kerrotut ja nyt aivan yksinkertaiset maatiaiset, joden nimestä ei ole hajuakaan.
Tapahtumien kirjo ja rikkaus on niin runsasta, että melkein meinaa aina jotain ihmeellistä jäädä näkemättä. Vastahan kylmäkukat kukkivat ja nyt jo tilalla on uskomattomat karvapallurat =)
Tillipioni, joka muuten aniharvoin pääsee kuviin on melkein lopettelemassa kukintaansa. Tillipioni asustaa kultatyräkin rinnalla ja voimakas keltainen ja punainen muodostavat yhdessä aika kaamean yhdistelmän. Mutta tämä yksilö on ymmärtänyt kurottaa kaulaansa toisaalle =)
Ja todistajien läsnäollessa ainakin muutama pölytys on tuulesta huolimatta onnistunut =) Ja nyt ei muuta kuin pihalle ja ihanaista puutarhapäivää Teille kaikille =)


















