No olihan nuo obeliskit aivan pakko raahata yötä vasten potageriin ja käydä hitusen kurkistelemassa kiviaidan takaa miltä ne näyttävät =) Potager on niin kalteva, että otti tovin asentaa obeliskit suoraan. Rinteen alaosan puoleisten jalkojen alla on nyt kiviä. Vanhakseltaan tiedän, että koko potager näyttää lähinnä surkealta katastroofilta, jollei rakenteita laita vatupassin kanssa suoraan. Muistan kuinka ensimmäisenä kesänä nuo pienemmät finialtolpat olivat asennettu vähän miten sattuu ja lopputulos oli kaaottisen näköinen. Nykyään meillä sellainen noin 20cm pitkä minivatupassi, jolla on helppo katsahtaa rakenteiden suoruus.
Nyt kun nuo neljä obeliskia on saatu asennettua potagerin keskiakselin kummankin puolen niin reuna-alueet aivan kuin huutaisivat omia rakenteitaan, mutta kaikki aikanaan. Obeliskien tehtailu oli näet sen verran kimuranttia, että ihan heti ei tee mieli kiiruhtaa moiseen puuhaan =)
Potagerissa on kahdenlaisia rakenteita. Nuo obeliskit ja finialtolpat kuuluvat koristerakenteisiin ja ne on maalattu talon sävyjen mukaan. Obeliskit ovat talon koristelautojen väriset ja finialtolpat talon seinän sävyä. Näiden rakenteiden on tarkoitus piirtyä selkeästi esiin kasvillisuuden seasta ja muodostaa talon kanssa yhtenäisen ilmeen. Sitten on nuo sulautuvat rakenteet. Niitä ovat mansikkalaatikot, espaliertolpat ja tulevaisuudessa mustikkamaan aitaukset sekä puutarhakompostin laudoitus. Ne on vuorostaan maalattu maanläheisellä ja likimain kuorikatteen sävyä toistavalla Kaisla puuöljyllä. Näiden rakenteiden on tarkoitus olla huomaamattomampia ja sulautua kasvillisuuteen sekä potagerin maa-aineksiin.
Aamusella obeliskeja oli aivan pakko piipahtaa katsahtamassa myös tien puolelta, kiviaidan takaa. Keskusympyrän lähettyvillä olevat kirsikkapuut ovat ottaneet sen verran mittaa itseensä, ettei noita kaksimetrisiä pyramideja meinannut nähdä mistään kulmasta yhtäaikaa. Kolme sain kuitenkin napattua samaan kuvaan. Tuskin maltan odottaa, että kärhöt ottavat kasvukirin ja kiipeävät tolppia ylös. Toistaiseksi kahden ylimmäisen obeliskin juurella kasvaa rehevät mantsurian kärhöt ja nämä kaksi alinta ammottavat tyhjyyttään. Niihin pitäisikin pikapuoliin hankkia jotkin somasti kukkivat ja runsaat kärhöt. Olisikohan potagerin tunnusväriset eli siniviolettikukkaiset parhaat =)
Samaan syssyyn maalausvimma iski ja kaksi vanhaa tuolia saivat tuon samaisen obeliskien ja talon pieluslautojen hennonvihreän sävyn. Sitten oli aivan pakko vielä sutia vaaleansininen kellarinovikin tuolla samalla sävyllä. Kumpa ilmat lämpisivät ja kuivuisivat niin pääsisi vähän keleistäkin nauttimaan. Mutta nyt niitä säitä saadaan vielä tovi odotella =) Sillä välin on hyvä laittaa puita pönttöuuniin ja rojahtaa hetkeksi sohvanuumeniin =)
