Piiskaava puhuri

Iltapäivällä taivaan hanat sitten aukenivat. Ensin oli ollut kuolettavaa hellettä ja painostavaa ilmaa ja sitten jytisi koko tienoo, taukoamatta. Vettä sinkosi niin, ettei ikkunoista kunnolla ulos nähnyt. Sateen hälvettyä tuolla kiviaidan takana häämöttävällä pellolla virtasi lähes kymmenenmetriä leveä joki huuhtoen mennesssään niin maa-aineksia kuin viljapoloisiakin. Kiviaidan kupeessa kasvava koivu oli rysähtänyt poikki ja makasi pitkin pituuttaan kiviaidan edestä kulkevalla tiellä. Vasta mittalankojen kanssa kunnostetussa tiessä oli vesivirtojen aiheuttamia uomia ja mursketta oli valunut nurmiosioille, leikkimökin edustalla oli pieni lampi ja rännien alla läjä rakeita. Jopa pikkueteisen katosta vuosi vettä. Täällä oli siis melkoinen myräkkä ja myllerrys käynnissä.

Ei auttanut muu kuin lähteä pihalle selvittelemään tarkemmin tuhon jälkiä. Ensimmäisenä puuhteena oli luonnollisestikin tielle rojahtanut koivu. Valtaisan koivun jäänteitä oli onneksemme naapuri kanssamme siirtelemässä traktorin voimin. Koivusavotan jälkeen piti kierrellä tarkemmin tilusia. Potager oli kuin ihmeen kaupalla säästynyt vaurioitumatta, vain tillipionin oksa oli katkennut. Yläpihalla juuri kukkaan puhjennut ruusujuuri oli hitusen myllin mallin ja nurmikko oli täynnä rakeiden hakkaamia pieniä koloja. Huh - helpotusta =)

Työnalla oleva ruusukukkulakin oli säästynyt. Pelkäsin, että rinteessä oleva multa olisi valahtanut kivien koloista. Mutta vesi oli tainnut valahtaa kuohkean mullan uumeniin.

Rankkasateen jälkeen aurinko jälleen paahtoi täydeltä taivaalta ja kirsikat ja tuomet kukkivat. Tuomikuja on niin tupaten täynnä tuoksuvia kukkia, että hyvä kun oksat jaksavat kantaa. Tänään piti asentaa kaksi viimeistä valokatetta Viktoriuksen katolle, mutta sää muutti suunnitelmia. Toivottavasti huomenna sää olisi suotuisampi ja päästäisiin jälleen Viktoriuksen kimppuun. Kasvihuonekelit kun alkavat olla jo parhaimmillaan ja tarvitsisi saada kasvunhörinä käyntiin.