Kun potagerin reunalla olevalla nurmella istuu voi rauhassa haaveilla ja katsella kaukaisuuteen. Pitkät avautuvat näkymät ovat aina kiehtoneet jotenkin ja juuri täällä on sellaista aakeuden tuntua. Pikkuhiljaa kasvillisuus varttuu ja viimevuonna hankituille kärhöille pitäisi ehdottomasti saada jonkinmoiset tuet. Olen hitusen haaveillut obeliskeista, mutta niitä tulisi peräti kahdeksan keskiakselin reunoille ja hitusen hirvittää kuinka paljon ne vievät huomiota osakseen. No tätä asiaa pitää vielä tuumailla =)
Potagerin alaruudussa on kasvanut jo vuosia yksinäinen pioni, joka ei ole koskaan kukkinut. Olen aina arvellut sen olevan Kuolanpioni ja nyt olettamani taisi varmistua. Hänen kauneutensa on nimittäin suonut ensimmäisen kukkasensa.
