Näytetään tekstit, joissa on tunniste pönttöuuni. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pönttöuuni. Näytä kaikki tekstit

lauantai 1. helmikuuta 2014

Keltaisen pauloissa


Ranskalaiset sävelet tulvivat keittiössämme. Koiruus on tehnyt pesän uuden sohvan tyynyröykkiöön. Siellä se möllötti koko päivän tyynyjen keskellä heilutellen korviaan ja väliin kääntäen kylkeään. Vanha kirpparilta hankittu retrosohva sanoi sopimuksensa irti ja siitä oli kertakaikkisesti luovuttava vaikka tuskin koskaan istumamukavuudelta yhtä kotoisaa sohvaa meille saapuukaan. Uusi sohva on suomalaista perushuttua. Pitkään harkitsimme vanhantavarankauppa kierrosta, mutta sitä ei vaan tällä kertaa keretty tehdä, joten nyt tämä keltaisin tyynyin ja filtein höystetty palvelee meitä ja koiruutta taas aikansa.

Meille on lähipäivinä rantautunut lisää keltaista =) Blogin vanhimmat lukijat saattavat muistaa meidän keltaisen pönttöuunin tarinan ja suuren rakkautemme Rut Brukin keramiikkaan. Rut Brukin Kaupunki auringossa reliefi on ollut keittiömme sisustuksen innoittaja ja juuri tästä teoksesta on lähtöisin myös pönttöuunimme keltainen. Tämä keltainen komistus on 105cm halkaisijaltaan ja korkeutta hänen komeudellaan on 305cm. Tämä on kotimme uskollisin palvelija. Näin talvisin aamuin ja illoin hän lämmittää poskensa ja suo pehmeää lämpöään meille. Pönttöuunin vieressä olevat peiliovet johtavat eteiseen ja oven alareunat ovat vuosien varressa saaneet kolhuja maalipintaansa. Näistä ovista pitää päivittäin kuljettaa puukoreja eteiseen ja siinä tuoksinassa aina joku kori kopauttaa myös ovenpieluksia.

Perjantaiselta naisten Turkureissulta mukaan lähti keltainen Lapuan Kankureiden villahuopa sekä Aino-Maija Metsolan Kurjenpolvi kangas keittiön pöytäliinaksi. Meillä on nimittäin tapana pitää aina kangaspöytäliinaa pöydällä. Tämä kelta valkoinen Kurjenpolvi houkuttelee tuvan pöydän ääreen tekemään omia juttuja, hörppimään höyryävää teetä ja haaveilemaan keväästä.


id_hernepensas

torstai 16. tammikuuta 2014

Kattomaalaus, pönttöuuni ja ruusutapetit


Eilen taisin lupailla postausta meidän kodin lämpöpattereista, 113 vuotta vanhoista pönttöuuneista. Kun me aikoinaan 11.5.2008 saavuimme ensikertaa katsahtamaan uutta kotiamme, matka uuden kodin salaisuuksiin alkoi juurikin tästä huoneesta. Tämä on vanhimmaisen valtakuntaa. Tummanpuhuvat ruusutapetit ja ylväänä nurkassa kohoava reilu kolmimetrinen pönttönuuni luovat huoneeseen aivan omanlaisensa tunnelman. Talvisin tämä pönttöuuni lämpiää vähintään kerran päivässä. Jos oikein viima ujeltaa nurkissa niin silloin on syytä pistä tulet pesään aamuin ja illoin. 

Vanhimmaisen huoneessa on myös komea koko katon peittävä kattomaalaus. Keskellä kattoa on jättiläismäinen valkoinen ympyrä, jota kiertää kultaiset pienet lehdykät. Vanhimmat lukijat taitavat muistaakkin kun olen aiemminkin kertonut talomme historiaa ja sitä miten tätä asusti vanha maalarimestari meitä ennen. Huoneisiin on selvästikin rakkaudella valittu upeat materiaalit ja kattomaalaukset on toteutettu todella hienosti. Meidän kylällä muistakin taloista löytyy vastaavia kattomaalauksia. Muuttaessamme tänne vanhimmainen oli vasta 12 vuotias ja superinnostunut ritareista ja keskiajasta. Määrätietoisesti hän ilmoitti heti huoneeseen astuessaan, että se on sitten hänen ja näin huone löysi asukkinsa =)