Kuu kumottaa taivaalla, pakkanen kiristyy ja kylmyys tunkeutuu sisälle. Ajelin tänään kotia kohti ja aurinko oli laskemaisillaan. Pakkanen kiristyi kiristymistään ja yht äkkiä maiseman verhosi hämyinen sumu. Talven ihmeet ovat saapuneet vihdoinkin etelään. Mutta tämä pakkanen ja talventulo on poikkeuksellinen monessakin mielessä. Ensimmäistä kertaa pakkanen suorastaan tunkeutuu sisätiloihin. Pönttöuunien posket hohkaavat lämpöään, mutta huushollin lämpö ei tahdo kivuta kahdenkymmenen yli sitten millään. Hrrrrrrr. Meillä on kylmä. Tänä yönä pitää laittaa vesi tippumaan, jottei putkisto jäädy yön aikana. Vanha talo tekee temppujaan ja nyt pitää olla tarkkana. Iltaa vasten pistetään vielä tuli puuhellaan ja nukkumatin maille kömpiessä pitää pistää villasukat visusti jalkaan =) Mutta oi miten siitäkin huolimatta rakastan maalla asumista ja tätä meidän vanhaa kansakoulua. Se on vähän niin kuin Pikku Prinssi sanoi - asiat joiden eteen pitää nähdä vaivaa, niistä tulee tärkeitä ja merkityksellisiä. Jotain samaa liittyy talovanhuksiin ja puutarhanhoitoon.
