Potagerissa on pikkuhiljaa vehristynyt ja julianesikot ovat innostuneet kukkimaan. Vesipisarat helmeilivät lehdillä aamuisen sateen jäljiltä ja lintujen kevätmusisointi on parhaimmillaan. Muut olivat iltamyöhään kylillä harrastuksissa ja omissa puuhissaan ja minulla oli hyvää aikaa ryhtyä ruusukukkulan perustustöihin. Meillä on multaisa ja mehevä maa, mutta hurjasti kiviä. Vuosien saatossa kiviä on kärrätty röykkiöiksi peltojen laidoille ja ompahan yksi valtaisa kuorma kipattu Viktoriuksen takana sijaitsevaan pikkumetsään. Tämä metsässiimeksessä piileksivä kiviröykkiö oli tällä kertaa pelastukseni, sillä ruusukukkujan rinteeseen pitää rakentaa pienoinen 30 - 40 cm korkea muuri, jotta kukkapenkkialueet saisi järkeviksi ja alueen siistiksi. Iltapuhteena sainkin rehkittyä viitisen metriä muuria kuntoon ja kuorma jäi kiviä valmiiksi huomiseksikin. Ruusukukkulasta ei tällä kertaa ole yhtään kuvaa, mutta kunhan se pikkuisen edistyy niin pääsette varmasti tirkistelemään työmaalle. Sillävälin herkuttelen julianesikon sulokkuudella, jättipoimulehtien vesitimanteilla ja tyräkkien ihastuttavuudella =)
