Jättipoimulehtien kukintojen leikkaaminen

Jättipoimulehtien kukintojen leikkaaminen on taas käsillä. Jättärit ovat kovia siementämään ja levittäytymään, jollei tätä vaihetta muista tehdä. Eilen radiossa puheltiin linnuista. Niiden laulu on kuulemma vähentynyt. Tämä kielii siitä, että ollaan matkalla kohti syyskesää. Huh - näin nopeasti!

Jättipoimulehtien kukintojen poistaminen on oikeastaan helpompaa kuin luulisi. Näin sateen jälkeen kukinnot saa helposti irti vetämällä. Jos työn haluaa tehdä saksilla on jättipoimulehti nerokkaasti auttanut saksijaa. Kunkin kukkavanan tyvessä, siellä mistä pusikko kasvaa maan uumenista on ruskea tuppi. Ei siis tarvitse pöheikön seasta etsiä mikä on kukinto ja mikä lehti vaan kukinnot löytää ruskeiden merkkien avulla nopeasti.

Yksitoista vuotta on tehnyt tehtävänsä ja potager on runsastakin runsaampi. Melko kovalla kouralla saa nykyisin kaivaa taimia pois, leikata puiden oksia ja raivata näkymiä. Seuraavaksi olisikin etsinnässä rehevään, hiekkamultamaahan, varjoisaan, mutta suojaisaan jotakin maksimissaan 40 cm korkeaa perennaa. Jos sinulla on takataskussa hyviä ideoita niin otan niitä mielelläni vastaan.

Vesipisaroiden helmeilyä =)

Potagerissa on pikkuhiljaa vehristynyt ja julianesikot ovat innostuneet kukkimaan. Vesipisarat helmeilivät lehdillä aamuisen sateen jäljiltä ja lintujen kevätmusisointi on parhaimmillaan. Muut olivat iltamyöhään kylillä harrastuksissa ja omissa puuhissaan ja minulla oli hyvää aikaa ryhtyä ruusukukkulan perustustöihin. Meillä on multaisa ja mehevä maa, mutta hurjasti kiviä. Vuosien saatossa kiviä on kärrätty röykkiöiksi peltojen laidoille ja ompahan yksi valtaisa kuorma kipattu Viktoriuksen takana sijaitsevaan pikkumetsään. Tämä metsässiimeksessä piileksivä kiviröykkiö oli tällä kertaa pelastukseni, sillä ruusukukkujan rinteeseen pitää rakentaa pienoinen 30 - 40 cm korkea muuri, jotta kukkapenkkialueet saisi järkeviksi ja alueen siistiksi. Iltapuhteena sainkin rehkittyä viitisen metriä muuria kuntoon ja kuorma jäi kiviä valmiiksi huomiseksikin. Ruusukukkulasta ei tällä kertaa ole yhtään kuvaa, mutta kunhan se pikkuisen edistyy niin pääsette varmasti tirkistelemään työmaalle. Sillävälin herkuttelen julianesikon sulokkuudella, jättipoimulehtien vesitimanteilla ja tyräkkien ihastuttavuudella =)