Grande finale ja talviset puutarhat

Pimenevät illat houkuttelevat seireenin lailla käpertymään omiin oloihin ja uusien haaveiden pariin. Muutama päivä sitten lukulistalla oli puut ja suuret tunteet, tänään kiehtoo talvipuutarha sanan varsinaisessa merkityksessä. Haaveissa ovat heinät, syksyn marjat, siemenkodat ja ihmeelliset kaarnat. Moni asia etenee vaan hitaammin kuin nopeammin ja vuosia haaveissa ollut arboretum muotoutuu suurimmaksi osin mielikuvituksen varassa. Toki neljä ensimmäistä puuvartista ovat jo maissa, eli alku on olemassa.

Haavelistan kärkisijaa on vuosia pitänyt himalajankoivut (Betula utilis) ja pitäisikin varmaan jo nyt olla yhteyksissä johonkin taimistoon ja tilata neljä valkean tuohista puuta kotipihaan kevääksi. Niin brittiläistä ja niin arboretumia ja heiniä sekaan. Uusimmassa Trädgårdlivissä on juttua ihanista talventörröttäjistä ja esittelyssä kirja talvisista puutarhoista. Cedric Polletin Winter Gardens, reinventing the season vaikuttaa kirjalta, mikä lähtee oitis tilauslistalle.

Levylautasella soi ranskankielinen Les Passants ja jatkan haaveilua villaviltin lämpöön kääriytyneenä

Lehtirakkautta ♥

Mikä Sinua ihastuttaa ja vihastuttaa puutarhalehdissä? Millaiset jutut saavat sydämesi sykkimään, mitä janoat lisää ja mikä saa sinut kiukun ja turhautumisen partaalle? Itse olen sydänjuuriani myöden rakastunut ruotsalaiseen Trädgårdsliviin. Ennen kuin olin sen tilaaja saatoin ajaa ihan tuon pelkän lehden himossa meiltä Helsinkiin (120km) hakemaan itselleni uuden numeron. Syksyllä sitten neljän vuoden kiivaan irtonumerojahdin jälkeen päätin tilata lehden ja voi sitä onnea ja autuutta kun postilaatikossa työpäivän jälkeen odottaa tämä karkeasivuinen ylellisyys. Huokaus

Miksi sitten olen niin rakastunut tuohon Trädgårdsliv lehteen? Aivan ensimmäiseksi pitää nostaa tunne mikä kietoutuu lehden ympärille. Tunne siitä, että sinulla on käsissäsi jotain erityistä, juuri sinua varten räätälöityä ja jotain mikä pukee suurimmatkin puutarhaunelmat upeiksi kuviksi ja tarinoiksi. Lehdessä ei pihtailla, eikä olla vaatimattomia vaan kohde toisensa jälkeen saa sydämen seisahtumaan. Lehti on inspiraation ravintoa ja saa omat ajatukset ja visiot laukkaamaan huimaa kyytiä. Tuntuu, että kerrankin on lupa haaveilla ja unelmoida isosti =)

Patsaat, ajan patina ja historialliset puutarhat tuntuvat kiehtovilta tutkimusmatkoilta. Ja jokaiselta matkalta voit löytää jotain aivan uutta, jotain josta et osannut edes haaveilla.

Kasvimassat luovat näyttävyyttä ja yhdistelmät luovat toinen toistaan kiehtovampia tunnelmia. Keräilijöiden aarteet taas raottavat ovia erikoisuuksien ja harvinaisuuksien maailmaan. Keräilijöiden vihkiytyminen mielitiettyihinsä vetoaa ja vie mennessään, herättää pienen sisäisen keräilijän ja yht äkkiä huomaakin olevan koukussa uusiin lajeihin.

Millaista Sinun lehtirakkautesi on? ♥

Katu kuuma kaupungin =)

Polttaa kesäkadun päivä =) Dannyn vanha hitti soi korvissa mukavan päivän jälkeen. Aamusta tehtiin pienoinen retki Helsingin kuumille kaduille. Luvassa oli nuorimmaisen vaatejuttuja, ihania vilvoittavia tuulenvireitä Espan puistossa, suussasulavia leivoksia Fazercafeessa, tulista kuumuutta tuomiokirkon edustalla ja vilvoittavaa ilmastointia Akateemisen kirjahyllyjen välissä.

Jokunen viikko sitten päätin vihdoin tilata ihanaisen Trädgårdslivin meille. Ensimmäinen numero tipahtaa postiluutikkoon heinäkuun lopulla, mutta sitä ennen piti käydä hankkimassa tuo kesänumero, jonka yhtenä juttuna on ihanainen Barnsleyn Potager =) Suurta potagerrakkautta siis ilmassa =)

Kotimatkalla mutkiteltiin rauhaisia maalaisteitä ja poikettiin Firkariin avatussa Backersin myymälässä hommaamassa hitusen sämpylöitä ja tarttuipahan matkaan yksi ranskanleipäkin. Kotosalla piti ensitöikseen tehdä herkkuleivät ja laittaa ikkunat auki, jotta pienoinen tuulenvire vilvoittaisi lehdenlukuhetkeä.

Öljylamppujen lumoissa

Öljylamppukansaa - meillä asustaa varsinaista öljylamppukansaa. Kun syksyn myrskyt lähestyvät, viima ujeltaa nurkissa ja illat pimenevät, meillä etsitään kaikki ihanaiset öljylamput esiin. Meillä on monta vanhaa ja toinen toistaan ihanampaa öljylamppua, on lahjaksi saatuja, vanhatavarankaupasta tehtyjä löytöjä ja mammavainaan aikaisia öljylamppuja. Niistä kaikista pidetään hyvää huolta ja aina kaapinuumenissa on varuiksi lamppuöljyä. Täyteläisen ja vauhdikkaan työpäivän päätteeksi on ihanaa uppoutua hetkeksi sohvan uumeniin tuoreen Trädgårdslivenin seurassa ja öljylamppu luo ympärille suloista hämyä.

Trädgårdslivin tämänkertaisessa numerossa oli juttua kurpitsoista. Tänä vuonna potagerissa ei kasvanut juurikaan syötävää, koska oli suurten parannusten vuosi. Mutta ensi vuonna aion korjata asian. Ensi keväänä meillä laitetaan aluilleen muhkeita kurpitsoja ja syksyllä nautitaan ahhhh niin ihanaista muskottipähkinällä, neilikalla ja inkiväärillä maustettua kurpitsapiirasta paksun vaniljaisen kermavaahdon kera. Njamskis. Taidampa ajaa lähipäivinä meilläpäin olevan vihannestukun kautta ja hankkia muhkea kurpitsan testikäyttöön =)