Päivään on mahtunut jälleen jos jotakin. Aamusta mukava matka Helsinkiin. Inspiroivia näyttelyitä, mukavaa seuraa ja auringon ympärillä olevan halo-ilmiön ihmettelyä. Ja kotosalla oli luvassa liljakukkojen listintää, vanhan Sigma 75 ~ 300mm putken kaivamista naftaliinista ja kukkapenkkien aarteiden tutkintaa. Yhdeltä seisomalta löysin oitis 5 viheliäistä liljakukkoa. Käsittämätöntä. Joka vuosi puurran noiden vihulaisten parissa jo aikaisesta keväästä lähtien ja aina vaan tuntuu, että kanta kasvaa kasvamistaan. Ugh - ryökäleet sanon minä.
Ensimmäiset unikot olivat puhjenneet kukkaan ja huojuivat lämpimässä kevättuulessa. Narsissien keltaisuus on jatkunut uskomattoman pitkään. Liekkö kylmällä jaksolla ollut osuutta asiaan. Vanhan objektiivin läpi oli vaihteeksi mukava tarkastella maailmaa ja kukkapenkkejä, joskin objektiivin paino sai alati kädet tärisemään ja epätarkkoja otoksia tuli normaalia enemmän. Sitten joku oli tirkistellyt trimmeröintipuuhiani. Trimmeröinti on yksi ehdottomista lempipuuhistani. Väliin jaksan trimmeröidä lähes koko päivänkin. Meillä nimittäin piisaa jos jonkinmoista vitikkoa, pujopöheikköä ja heinikkoa, joita on syytä pitää matalana, jottei kyytsönarmeija valtaa tilusia aivan kokonaan. Trimmeröinnissä on jotakin kummallisen kiehtovaa. Siima viuhuu ja maaston muodot piirtyvät askel askeleelta selvemmin esiin. Samalla ajatus virtaa ja tuottaa uusia ideoita, katse mittaa maita ja mantuja ja uudet suunnitelmat syntyvät. Jos pitäisikin valita puutarhan ykköstyökalu niin valitsin ehdottomasti tuon trimmerin =)
Vaikka kuvia tulikin postaukseen jälleen vaikka kuinka niin vanhan objektiivin kanssa touhuaminen oli suorastaan virkistävää. Ehkäpä saattekin muutaman seuraavankin postauksen tämän tyyppisiä kuvia ja kuvakulmia puutarhamme syövereistä... Katsotaan =)
