maanantai 3. huhtikuuta 2017

Ihanat kelloköynnökset =)

Kelloköynnökset ovat ehkä hienoimpia köynnöskukkia mitä tiedän. Niiden ainoana miinuspuolena on aivan tolkuttoman pitkä kasvukausi. Kelloköynnökset ovat kasvaneet vanhassa dynolaatikossa ja nyt niihin on tullut tarttumaviiksiä, joten koulinta oli aivan välttämätön tehdä. Nimittäin kokemuksesta voin sanoa, että jos kelloköynnökset pääsevät tarttumaan toisiinsa niin siinä onkin sitten tekemätön paikka. 

Auringonvalo on ollut näköjään riittävä, sillä taimet ovat melkoisen vankkoja. Kelloköykköksen varret ovat vahvoja ja taimien käsittelyssä ei tarvitse toimia aivan kieli keskellä suuta.




Kouliessa kuitenkin upotin vartta reilusti mullan alle, jotta köynnöksistä tulisi entistä vantterampia.


Karkea, sammaloitunut omenapuun tai hernepensaan oksa sopii vallan mainiosti köynnöksen kiipeilytueksi.


Tarttumaviikset ovat niin tarttuvaista sorttimenttia, että köynnös oli juuttunut kiinni tukioksaan jo ennen kuin ehdin ohjailla viiksiä oksan ympäri.

Loraus vettä ja lannoitetta ja taas askel kohti kevättä =) Hernepensaselämää - blogin puolelta löytyy juttua köynnöstuiksi sopivista obeliskeista ja niiden rakentamisesta =) Meillä kelloköynnökset pääsevät tänä vuonna kiipeilemään uusia obeliskeja pitkin =)


15 kommenttia:

  1. Kelloköynnös on tosi ihana ja hauskan näköiset nuo tuet! Nuo kärhet ovat melkoisia, meillä ne tarttuvat jopa suoraan ja sileään - äärimmäisen rumaan - kellarin betoniseinäänkin, siis ilman tukea, tehokkaita kaunistajia myös!

    VastaaPoista
  2. Mahdottoman söpö viiksekäs!

    VastaaPoista
  3. Kelloköynnös on munki suasikki. Ja yks syy on just siinä, ettei itänehiä tartte suurennusklasilla ettiä.

    VastaaPoista
  4. Ekaa kertaa kelloköynnöksiä kasvamassa. Innolla odotan niiden kesää, eikä haittaa, vaikka eivät kukkisikaan. Toki se olisi mukavaa.

    VastaaPoista
  5. Kelloköynnöe on tosi kaunis köynnöskasvi ja kaunis myös vaikka ei kukkisikaan.
    Harmi vain, että minun taitoni kasvattaa siemenistä jotain on totaalisesti hävinnyt eli saldo on tämä: yksi itänyt kelloköynnöksen taimi ja jättiverbenan taimia kokonaiset nolla.
    Josko vielä yritän kelloköynnöksen kasvatusta, tosin se on niin hidaskasvuinen, että tuskin ehtisi kukkia.
    Onnea ja menesstystä teidän kelloöynnöksille!

    VastaaPoista
  6. En yhtään ihmettele, miksi kelloköynnöstä hehkutetaan. Viime vuonna kokeilin ensi kertaa ja nyt niitä oli jälleen pakko kasvattaa. Ovat kyllä ihania, toivottavasti ehtisin tänä vuonna nauttimaan niiden kukista.

    VastaaPoista
  7. Mulla on ollut kelloköynnös parvekkeella vain yhtenä kesänä. Tuskastuin, kun siihen iski kirvainvaasio ja yritän välttää kasveja, jotka ovat kirvojen supersuosiossa. Onko muilla ollut näiden köynnösten kanssa ötökkäongelmaa? Sinun taimesi ovat upean virkeät ja tanakat.

    VastaaPoista
  8. Jään nauttimaan muiden kelloköynnöskuvista, täytyy ensin tutustua kasviin ja sen kasvuun ennekuin lähden suinpäin sitä kasvattamaan. Yksivuotiset köynnökset eivät ole oikein mun juttu, tahtoo mennä epäonnistumisen puolelle. Mutta ehkäpä jo ensi vuonna kokeilen:)

    VastaaPoista
  9. Komeita ovat taimet. Minun viime vuotuiset ensi-idätykseni eivät ottaneet onnistuakseen ja tänä vuonna olen kylvöjen kanssa jo jäljessä. Ehkä ensi vuonna uusi yritys.

    VastaaPoista
  10. Kelloköynnökset on niin ihania! Itse en tänä vuonna niitä kylvänyt, mutta jospa niitä löytyisi valmiina taimina jostain.

    VastaaPoista
  11. Sama homma edessä. Josko viikonloppuna ehtisin.

    VastaaPoista
  12. Voi ja mulla on vielä siemenet pussissa, multapussi hukassa. :)

    VastaaPoista
  13. Ihanat taimenalut! Itse yritin kasvattaa Päivänsineä ja Mustasilmäsusannaa, ja nyt on se hetki kun tukea tarvitsisi jo löytää - mihinkähän sitä taas siirtelee koulittuja ruukkuja....

    VastaaPoista
  14. Se on aina niin ihanaa kun saa talven jälkeen sormet multaan. Hienot taimet sinulla, niistä saat varmaan komean kukinnan :)

    VastaaPoista