Kelloköynnökset kasvamassa

Pienet kelloköynnöksen taimet Green & Clay - verkkokaupan Bergs Potter Julie ruukussa. 

Kelloköynnösten ensimmäinen erä on itänyt ja pienet taimet koulittu. Tällä kertaa koulin kaikki viisi köynnöksen alkua samaan suureen ruukkuun. Tarkoituksena on sitten keväällä siirtää nämä joko niitä varten erikseen perustettuun penkkiin tai sitten jättimäiseen ruukkuun. 

Rotevakasvuiset kelloköynnökset voi koulia kahteen kertaan. Kieputan ylipitkäksi venähtäneitä varsia varovasti mullan alle ja lyhennän näin varren pituutta. Kasvun edetessä on hyvä latvoa taimet muutamaan kertaan, jotta taimet rotevoittuisivat entisestään ja samalla haaroittuisivat kauniisti. 

Kelloköynnöksen kasvatuksessa erityistä huomiota tulee kiinnittää riittävään kasteluun ja lannoittamiseen. Kasvi on herkkä kuivumiselle ja saattaa siitä ottaa herkästi nokkiinsa. Kesän ajaksi köynnös kannattaakin siirtää erittäin suureen ruukkuun, jossa on riittävästi hyvää ja ravinteikasta kasvualustaa. Suuressa ruukussa kasvualusta ei pääse yhtä herkästi kuivumaan kuin pienessä.

Tulevasta kesästä ajattelin tehdä oikean köynnöskesän. Postista on lähiaikoina tulossa suuri erä pelkkiä eksoottisia köynnöskasveja. Tuota pikaa on siis luvassa lisää kesäköynnösjuttuja. Sillä välin voit kurkistaa Versoilevan sivuilta Kelloköynnöksen esikasvatusohjeet. 

Ihanat kelloköynnökset =)

Kelloköynnökset ovat ehkä hienoimpia köynnöskukkia mitä tiedän. Niiden ainoana miinuspuolena on aivan tolkuttoman pitkä kasvukausi. Kelloköynnökset ovat kasvaneet vanhassa dynolaatikossa ja nyt niihin on tullut tarttumaviiksiä, joten koulinta oli aivan välttämätön tehdä. Nimittäin kokemuksesta voin sanoa, että jos kelloköynnökset pääsevät tarttumaan toisiinsa niin siinä onkin sitten tekemätön paikka. 

Auringonvalo on ollut näköjään riittävä, sillä taimet ovat melkoisen vankkoja. Kelloköykköksen varret ovat vahvoja ja taimien käsittelyssä ei tarvitse toimia aivan kieli keskellä suuta.

Kouliessa kuitenkin upotin vartta reilusti mullan alle, jotta köynnöksistä tulisi entistä vantterampia.

Karkea, sammaloitunut omenapuun tai hernepensaan oksa sopii vallan mainiosti köynnöksen kiipeilytueksi.

Tarttumaviikset ovat niin tarttuvaista sorttimenttia, että köynnös oli juuttunut kiinni tukioksaan jo ennen kuin ehdin ohjailla viiksiä oksan ympäri.

Loraus vettä ja lannoitetta ja taas askel kohti kevättä =) Hernepensaselämää - blogin puolelta löytyy juttua köynnöstuiksi sopivista obeliskeista ja niiden rakentamisesta =) Meillä kelloköynnökset pääsevät tänä vuonna kiipeilemään uusia obeliskeja pitkin =)