torstai 21. heinäkuuta 2011

Sateen jälkeen vesi on niin pehmeää ja ilma pumpulia


Täällä on ilma lämmintä ja pehmoista kuin pumpuli ja sateen jäljiltä uimavesi kuin samettia. Kasvun kohina humisee korvissa ja ilmassa pörrää miljoonittain medenkantajia.  Lämmin ilma kannattelee unikoide terälehtiä ja ilma on aivan paikoillaan.


Aamulla ukkosti ja satoi. Meillä oli onnea - silmänkantamattomat viljavainiot ovat pystyssä. Vanhimmaiseni sanoikin, että naapurin E:n vehnän varsi on kuin bambua, ei horju tuulessa, ei tuiskussa. Toisin on meidän oreganojen, jotka levittäytyvät pitkin potagerin käytäviä. 


Mustien salkoruusujen ryhdikkäät rivistöt reunustavat talon seinustaa, mutta siellä täällä nupuista pilkistää myös jotakin vaaleanpunaista. 


Kukkapenkkiin oli ilmestynyt jokin uusikin tuttavuus. Näitä olen muuten kitkenytkin aivan tolkuttomasti pois, kunnes tajusin, etteivät olekkaan rikkaruohojen taimia vaan viimevuonna kylvämiäni Tarhakukonkannuksen taimia. Kukat ovat kuin ritarinkannuksella, mutta varsi ja lehdet hentoisen pitsimäiset



Tarhakukonkannus on harmikseni vain yksivuotinen. Siemenet kuuluvat johonkin vanhaan English garden siemen kokoelmaan. Suurena kasvustona nämä olisivat niin suloisia.

  

Tillipehkot imevät ympärilleen pörriäisiä


Ja paraatiseinustaa reunustaa huojuvien päivänliljojen armeija.


 Herkut pursuavat - suuria meheviä sipuleita, kesäkurpitsoja ja selleriä. Olemme herkutelleet kesäkurpitsaletuilla, chilissä marinoiduilla kesäkurpitsoilla, hunajassa haudutetuilla sipulirenkailla, lähimetsän keltasieni ja oman maan parsakaalipiirailla, mustikkaherkuilla ja tänään parilitraa vilahti metsävadelmia vaniljajäätelön kyytipoikana njam.


Myös kaappien syövereistä löytyneet kankaat ovat herkullisia


Olemme jälleen intoutuneet kunnostuspuuhiin ja vanha verhoilukankaanpalanen löysi itselleen kumppanin


Vanhat 50-luvun nojatuolit saivat uudet remmit pohjiin, uudet toppaukset, uuden lakan puuosiin ja verhoilun. Nyt takan edestalla voi syysiltojen hämärässä lämmitellä ja lueskella lehtiaarteita.


8 kommenttia:

  1. Mitä kaunottaria kaikki - sekä tuolit että kasvit:)

    VastaaPoista
  2. Sadonkorjuu on ihanaa aikaa, paikat pursuavat herkkuja! Herkkutatit, kanttarellit ja kasvimaan antimet. Muistelen että sinulla oli ihanan raparperijuoman resepti, en vain löydä sitä mistään nyt kun ajattelin kokeilla.

    VastaaPoista
  3. Suloinen retrotuoli <3 Ihana pohjaväri tuossa kankaassa, tuollainen mudansävyinen.
    Ihanaa rehevyyttä (taas ja edelleen!) pihallanne.

    VastaaPoista
  4. Kaunis tuoli ja monenmoisia herkkuja! Mä koitan varjella ainokaista kesäkurpitsaani. Sekin varmaan ruskistuu viikonlopun aikana, kun jätän sen oman onnensa nojaan ;)

    VastaaPoista
  5. Meilläkin on etsitty netistä monenmoisia kesäkurpitsaohjeita;)

    Unikkosi ovat kertakaikkisen upeita!

    VastaaPoista
  6. Nam nam. Meillä on suoty kurkkuja ja muutama tomaatti. Hernepenkki pursuaa myös ja porkkanoita kiskotaan naposteltavaksi maasta. Miten kaunis tuoli. Mie jotenkin rakastan tuon ikäisten tuolien muotokieltä ja kangaskin on juuri hyvä!

    Ai, harmi, kun mulla on se marjastusallergia. Söisin kyllä, mutta inhoan poimimista. Kai se on vaan itse uhrauduttava, jos mielii marjaherkkuja. Kanttarelleja koetin tähyillä, muttei näkynyt. Meillä on kyllä ollut melko kuivaa... Elän silti toivossa.

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Suloisia kuvia taas teidän vainioilta!
    Kukat ovat käsittämättömän herkkiä ja kauniita. Sadosta näyttää tulleen runsas. Tuo kateviljely on minunkin kokemukseni mukaan erittäin kannatettava juttu.
    Herkullisia kankaita ja upeasti olet(te) siellä kotia kaunistaneet.
    Ihastuin ikihyviksi tuohon valaisimen ja tyynyn kankaaseen. Onko se uutta vai vanhaa mallia?

    VastaaPoista