Villikkoprinsessa synttärihumusta on jäljellä vanhaan apteekkipulloon pesiytynyt villikukkakimppu ja syntymäpäivänauha. Ikää on tullut jo sen verran, että liekkö viimeisiä kunnon synttäreitä tänä jussina vietetty. Ensivuonna villirinsessa kiitää sitten mopollaan pitkin maita ja mantuja - ainakin jos hänen puheisiinsa on uskomista ;) Ja luulempa, että on.
Kesäkukat oli armotta lopuillaan paikallisella puutarhalla. Mutta nappasimme rönsyalpia ja maksaruohoa, sekä kyytipojiksi pelargonian ja joitakin muitakin violettikukkaisia herkkupaloja.
Maksaruoho oli soluttautunut kesäkukkien joukkoon, vaikka ilmeiesti pärjää erikoisesta olemuksestaan huolimatta ulkosallakin ympärivuotisesti.
Viime vuonna siemenestä kylvetyt Royal Wedding unikot ovat aloittaneet kukinnan. Nämä ovat kylläkin tummanpuhuvampia kuin pakkauksen kuvassa. Liekkö maan ph:lla osuutta asiaan. Tänä vuonna onkin yhtenä projektina kalkitus.
Potagerin suojiin siirretyt vanhat rusoliljat ovat uhkeita. Pikkuhiljaa niitä on ruvennut ilmestymään saunalle, hernepensastojen läheisyyteen ja ylätalon tienoille. Rusoliljat ovat selvästikin tykänneet niittopuuhista ja muutoinkin nurkkien raivuupuuhista.
En tiedä joudummeko vähintäänkin kadotukseen, mutta nämä vaan ovat niin ihastuttavia. Viimevuonna siemenestä laittamamme Pam´s Choice sormustinkukat seisovat komeana rivistönä potagerin kukkareunuksilla. Joidenkin varret ovat taipuneet kuin balettitanssijoiden vartalot niin ikään tanssin otteessa.
Valkoinen on osottautunut raikkaaksi yhdistelmäksi oranssien rusoliljojen kumppanina. Kun oikein kurkistaa sormustimien sisään, sieltä pilkottaa tummanpuhuva purppura pilkutus =)
Aikoinaan vanhasta puutarhastamme mukana tullut ängelmä nauttii aurinkoisesta ja kuohkeasta kasvupaikastaan. Pikkuängelmiä olemme kuitenkin odotelleet jo jonkin aikaa ja voi kumpa tänä vuonna niitä ilmaantuisi.
Talon vieruksen kukkapenkki on komistunut. Suunnitelmisssa on kanalan kakkojen kaivaminen kukkapenkkien ravinteeksi. Projekti on vähintäänkin kauhistuttava mutta eittämättä se on lähiaikoina edessä. Vanhimmainen on päättänyt kesätyötienisteillään nimittäin ajaa kevarikortin ja ottaa kanalan kevarin kotipesäksi =) Komea tallihan siitä tulisi, mutta yyberkarmia urakka.
Kateviljelyä olemme jatkaneet ja se on osottautunut lempparijutuksi. Katetta vaan tulee niin turkasen vähän, mutta maan eliötoiminta on katteen myötä vilkastunut käsittämättömästi. Kastemadot viihtyvät maan möyhennyspuuhissa.
Tämä vuosi on osoittautunut eittämättä tekemättömien töiden vuodeksi. Kauan haavelevamme aidanne potagerin reunukselle on päässyt vauhtiin ja vanhojen syreenien poikaset ovat olleet rakennustarpeina. Ajatuksena on saada potager ympäröityä aidalla, jotta mehukas ja suojaisa pienilmasto pääsisi muodostumaan. Aidanteeseen on tarkoitus lisätä vaahteran taimiakin.
Toinen uudistustyö koskee potagerin kivikäytäviä, jotka ovat ajansaatossa painuneet lähes olemattomiin.
Kolmas uudistustyö on meneillään saunalla. Aikoinaan kun saunan nurkkia siivottiin ja rakennusta maalattiin, jäi tietysti yksi seinä maalaamatta =) Mikä lie puuhti tai maali loppunut kesken. Nyt kellarin (jossa ei koskaan kukaan ole uskaltanut käydä) ovi on nostettu pois, jotta ilma pääsee vaihtumaan. Raivuusahalla ja sahalla on raivattu vitikoita pois ja saunan tienoota tehty avarammaksi.
Samoin vanhaa luumulehtoa on karsittu ja ilmavoitettu. Suunnitelmissa on luumulehdon alusen kattaminen ja alueen reunustaminen. Tämä on kyyttonien luvattua aluetta siinä missä kiviaidankin tienoot, joten raivuu tekee terää, jotta fiskarsilla näkisi antaa kyyttöneille kyytiä ;)
Voi tuota royal wedding unikkoa kun se on niin uskomattoman kaunis että henkeä salpaa.
VastaaPoistaSiellähän näyttää vallan upeelta ! Olisin kysynyt sults niistä käärmeistä, vieläkö ne vaivaaa ja miten elelette niiden kanssa? Meillä oli käärme portilla viimekesänä ja nyt musta on tullu ihan arkajalka pihahommien kans ja ottaa niin pattiin kun aina pelkään et jos taas on käärme pihalla :( Oon antanu lähtöpassit melkein kaikille "kivikasoille" ja muutenki tuntuu et pitäs "käärmesaneeraus" tehdä :(
VastaaPoistaMoikka Minna =) Kyitä näkyy muutamia vuosittain. Parhaimmillaan keväällä kiviaidassa on ollut neljä kyytä yhdellä silmäyksellä. Tänä keväänä kyy oli aivan oven suussa, mutta ilmeisesti ruohonleikkurista siipeensä saaneena ja kuolleena =) Ja tielläkin on yliajettuja kyitä ja rantakäärmeitä silloin tällöin meidän kohdalla.
VastaaPoistaAluksi oli hysteerikko ja sain kammotuksia viikkokausiksi, mutta nyt kun niitä vaan on, eikä niitä saa hätistettyäkään niin pikkuhiljaa niiden kanssa on tuttunut elämään. Pahimmat ajankohdat ovat keväisin. Silloin kyitä on eniten, ne jopa parittelevat tuolla kiviaidalla. Mutta kesäksi ne vaeltavat jokirantaan parempien suupalojen perässä.
Kumpparit ja rautaharava, lyhyeksi leikattu nurmi ja pienoinen varovaisuus ovat oivia lääkkeitä noiden iljettävien kyyttonien kanssa. Tänäänkin oltiin kaivamassa yhtä kivikasaa rautaharavan kanssa =)
Ja niin muistan aina lapsena kun käskettiin tömistelemään, että kyyt kaikkoavat. Niin se on kyllä hupunkuppua. Keväisin kyy voi jopa lähteä uteliaana sinua kohti, jos oikein tömistelet =)
Vanhaan malliin teillä siellä on projekti poikineen menossa.
VastaaPoistaKoko ajan paikat paranevat. Se tekee niin hyvää sielulle.
Kateviljely on erittäin kannatettavaa. Aikoinaan, kun keittiöviljelin pellolla, silppusin kaikki rikkaruohot katteeksi. Ne eivät lopu koskaan mistään. Ja kasvikset kasvoivat ihan silmissä.
Tuota valkeaa unikkoa olisi kiva saada jostakin. Ehkä vaan siemenestä kasvattamalla.
Voi jestas teidän energisyyttänne! Haaveilen myös katteen käytöstä, mutta ongelma on sama kuin teillä. Nurmialue täällä vain kutistuu kutistumistaan ;) Aivan saman näköinen on minun Royal Weddingini. Tosin kalkittu ei ole täälläkään. Täti Vihreä kalkitsi nyt keväällä ekan kerran vuosiin. Teillä on niin huikean näköistä, ettei mitään tolkkua!!
VastaaPoista