Kevätkurjenmiekkoja, krookuksia ja lumikelloja

Toisinaan jotkut asiat ovat hitaampia kuin nopeampia. Olen koko ikäni haaveillut kevätpuutarhasta, kukkivista krookuksista, kevätkurjenmiekoista, lumikelloista ja monista muista ihanuuksista. Vasta kahtena viimeisenä syksynä olen kuitenkin pureutunut asiaan ja istutellut sipuleita. Ja tämä kevät tuntuu olevan ihka ensimmäinen kevät, jolloin pääsee nauttimaan kevätkukinnasta. Projekti on siis vasta aluillaan.

Ruotsalaisten puutarhaohjelmien innoittamana olen sekoittanut kaikki syksyllä hankkimani sipulit suureen kulhoon, josta olen niitä sitten istuttanut sekalaisiksi ryhmiksi. Nyt ruusukukkulan mullasta nousee päivittäin yllätyksiä, yllättäviä yhdistelmiä ja toinen toistaan hurmaavampia ihanuuksia. Aion siis jatkaa tulevana syksynäkin tätä suloista sekamelskaa ja laajentaa kevätpuutarhaani pitkin yläpihaa ja sen kukkapenkkejä.

Eri kokoisia ja värisiä sahrameita putkahtelee esiin neulaspeitteen seasta. Sieltä täältä ilmestyvät lumikellot raikastavat kokonaisuutta.

Kevätkurjenmiekka "Katharine Hodgkin" on vaalea kaunistus, joita tarvitsisi olla suurempana ja näyttävämpänä kokonaisuutena. Nyt rusehtavien neulasten seasta nousee urhollinen parivaljakko, joka kaipaisi ehdottomasti kavereita seurakseen.

Keltainen jääkurjenmiekka  kukkii kuihtuneiden kevättähtien seassa. Metsässä on keltaisten kukkien tyyssija ja muut sävyt pääsevät näkösälle yläpihan ja potagerin puolelle.