Viettelevä raparperimarenkipiirakka!

Slurp! Mikään ei voita leppoisaa lauantaita ja viettelevää raparperimarenkipiirakkaa. Ne, jotka tuntevat minut läpikotaisin niin todellakin tietävät etten viihdy keittiössä ja ani harva resepti taipuu käsissäni. Mutta yksi onnistuu ja aina. Nimittäin raparperimarenkipiirakka saa minut syttymään ja sen reseptin muistan vaikka unissani ulkoa.

Raparperimarenkipiirakkaan tarvitaan sokeritaikinapohja, kirpeä raparperikiisseli sekä kulhollinen marenkivaahtoa.

Sokeritaikina

4½ dl vehnäjauhoja
110 g voita
1½ dl tomusokeria
1 tl suolaa
2 tl vaniljasokeria
2 kpl kananmunaa

Nypi taikina kiinteäksi massaksi. Anna taikinan vetäytyä jääkaapissa ½ - 1 tunti. Paista piiraspohja 15 min 200° uunissa, niin, että piirakkapohja saa kauniin kellertävän värin.

Raparperikiisseli

5 ohutta raparperin vartta pilkottuna
1 dl sokeria
3 rkl voita
5 kananmunan keltuaista
5 dl vettä
7 rkl maizenaa

Keitä raparperit mujuksi sokerivedessä. Lisää pehmenneiden raparperien joukkoon voi, sekä veteen liuotettu maizena. Varmista, että seoksesta tulee niin jämäkkää, ettei se lähde valumaan piirakan sisältä ulos. Anna kiisselin hieman jäähtyä.

Marenki

5 kpl kananmunan valkuaista
2 dl sokeria

Vatkaa marenki niin kovaksi, että se jää kipossa haluttuun muotoon. Jos marenki tuntuu löysältä voit lisätä vähän sokeria ja vatkata lisää.

Kaada jäähtynyt kiisseli paistuneen piirakkapohjan päälle ja tasoita. Levitä marenki koko piirakan pintaan ja paista piirakka uunissa 250° C kunnes marenki saa kauniin värin.

Raparperimarenkipiirakka on parhaimmillaan jäähtyneenä =) ja vielä parempaa seuraavana päivänä. Ja erityisen ihanaa leppoisan lukuhetken lomassa nautittuna =) Ihanan lokoisaa lauantaita teille kaikille!

Käyn ahon laitaa ...

Suloinen lämpö on rantautunut vihdoin tännekin. Nuorimmaisen kanssa ollaan pyykätty oikein urakalla ja viety pyykkejä ulos kuivumaan. Vanhimmainen saapui nimittäin juuri viikon mittaiselta palokuntanuorten leiriltä ja pyykkiä on kuten arvata saattaa ihan yli omienkin tarpeiden. Ulkona kuivatuissa pyykeissä on niin ihana tuoksu jälleen. Lähes koko kesäkuuhun ei saanut nimittäin pyykkejä ulkona kuivattua kun kokoajan nurkan takana väijyivät sadekuurot.

Pyykkinarun läheisyydessä on metsämansikka-apaja ja on meillä toinenkin apaja Viktoriuksen nurkilla. Koska on kesämieli niin oli pakko siinä touhun lomassa pujotella heinänkorteen metsämansikoita. Metsämansikoita oli vaikka kuinka ja niiden maku oli melko voimakas. Ei lainkaan miedonmakea kuten yleensä vaan hyvin voimallinen aromi. Aurinko ei ole tehnyt tehtäväänsä vielä, mutta varmaan muutaman päivän päästä saamme jo makeampia herkkuja maistella omalta apajaltamme. Kaunista sunnuntaipäivää Teille ihanaisille lukijoille =)