Sataa, sataa ropisee..... Huimat 120mm oli satanut edellispäivän mittauksen mukaan viikon sisällä. Taas peltikatto rummuttaa ja naapurin vehnäpelto näyttää harmaudessaan vähintäänkin surulliselta. Onneksi viikonlopuksi on hitusen luvassa poutaa ja ehkäpä auringonkin paistetta. Kosteus on saanut sisäilmankin jäähtymään niin, että olen jo parina iltana joutunut pistämään puita pönttöuuniin - hrrrrr.
Potager näyttää hitusen tursahtaneelta. Siellä täällä pilkottaa siemenvanoja, kellastuneita lehtiä, sateen kaatamia kukkavanoja. Myös lisää pikkutaimia on ilmestynyt ainakin keltaisen ängelmän lähettyville. Hakuropaju on nauttinut viimepäivien vesikylvystä ja se on tuuheutunut tuuheutumistaan. Ylin kerros on kuin ihmeen kaupalla vankistunut ja saanut tuuheutta itseensä.
Latva-artisokat kasvattelevat kilvan nuppujaan. Voi kuinka malttamattomana odotankaan kukkien aukenevan =)
Isokaunosilmä
coreopsis grandiflora mayfield giant, jonka luulin jo vuosia sitten hävinneen, on ilmestynyt kuin tyhjästä elokuunasterien viereen. Ilmeisesti se on aikoinaan siementänyt näille main ja nyt muutaman vuoden tauon jälkeen siemenet ovat itäneet. Saan kuin saankin pitää hänen keltaisuutensa siis mukana perennalistoillani - juhuu =)
Nepalinhanhikit ovat olleet uskollisesti kukassa jo muutaman kuukauden. Eikä kukkaloistolle näy loppua. Sateen lomassa on melkoisen mukavaa tutkia poutapäivinä otettujen kuvien arkistoa ja haaveilla tulevasta keväästä ja uusista siementilauksista ja istutuksista =)
