Sateen jälkeen...

Kauan odotetun lempeän sateen jälkeen puutarhassa tuoksuu huumaavalta. Sateen raikastama ilma ja siihen sekoittuva narskujen vähintäänkin viettelevä tuoksu - Ahhh - voisiko enää mitää hienompaa toivoakaan?

Vanhan kansakoulun alkuperäiseen narsku kantaan kuuluu kolmea sorttimenttiä. On kerrottuja keltaoransseja, on valkeita, joiden keskustaa ympäröi punaisella raidalla varustettu keltainen ympyrä ja sitten niitä ihan tavallisia keltaisia narskuja.

Nämä valkeat ihanuudet, jotka kasvavat ikivanhan hernepensasaidanteen suojissa ovat lemppareitani.

Sitten sieltä täältä pihamaata ponnistaa yksittäisiä tulppuja. Tämä oranssiin vivahtava ihanuus kasvaa piikkiaralian juurella ja hänen kauneuttaan on erityisen vaikea päästä kuvaamaan ilman, että piikkiaralia raatelee.

Tässä niitä tavallisia narskuja. Nämä on jaettu talon rapunpielessä olleesta puskasta ja nyt niitä on vaikka kuinka. Narskujen sipulit kasvavat vuosien oloon niin tiiviisti, että ne hyötyvät silmin nähden jakamisesta.

Koska jutut täällä blogissa keskittyvät pääasiassa tuonne potagerin puolelle niin väliin ajattelin esitellä ripauksen yläpihaamme. Yläpiha on lähestulkoon siinä kuosissa mitä se oli tänne muuttaessamme. Toki pientä siistimistä on tehty, mutta todella vähän. Yläpihalla on vanhaa erittäin sammaloitunutta nurmea, hurjan vanha pihamänty, leikkimökki, kymmeniä metrejä hernepensasaitaa ja valtaisa kataja.

Pihamännyn oksat roikkuvat maahan asti ja kataja on ollut paikallisessa lehdessäkin joskus ennen meidän muuttoa. Kataja on aivan valtavan kokoinen.

Yläpihalta on vain loikkaus naapurin pihalle. Naapurin ja meidän välissä on vanhan navetan rauniot ja raunioissa kasvaa ihania narskuja ja tulppuja, joita pitää välillä käydä salaa ihastelemassa =)

Kun yläpihalta kävelee kohti taloa ja sisäänkäyntiä ei voi olla ohittamatta vanhaa leikkimökkiä, jonka edustalla kasvaa reilut parimetrinen vanha rhodo.

Ja keittiön rappusilta avautuu näkymä leikkimökin ohi ylätalolle, vanhalle pihamännylle ja valtaisalle katajalle. 

Yläpiha elää niin omaa elämäänsä, ettei siitä juuri tule blogattua. Yläpiha näet vaan on olemassa. Se kasvaa ja rehottaa ilman sen suurempia toimenpiteitä ja pysyy vuodesta toiseen hyvin saman oloisena. Sinne on aivan kuin aika pysähtynyt. Vain kansakoulun aikaiset touhut ja toimet puuttuvat. 

Sadetta ja idänsinililjoja =)

Tänään piti mennä leikkaamaan viimeiset kirsikkapuut potagerista, mutta sitten saapui tuo luvattu sade, juuri kun olimme astumassa ulkovaatteet päällä ovesta. Rips ja Raps ja lämmin sade on siitä asti hellinyt potageria. Eihän sitä sitten hennonnut lähteä tikkailla urheilemaan tuonne sateeseen vaan tuli tupajumipäivä =) No ei hätiä vanhimmainen on lomilla Niinisalosta ja tässä sitä ollaan tuvan lämmössä herkuteltu ja kuunneltu armeijatarinoita.

Sen verran kuitenkin uskaltauduin tuonne ulkosalle, että kävin tarkistamassa sinisyyden astetta =) Vuosien saatossa haravointi on tuottanut tulostaan ja idänsinililjojen siemenet ovat vaeltaneet pitkin yläpihan reunamaita. Sininenmeri on laajentunut siis vuosi vuodelta. Oli aivan pakko mennä kontalleen kosteaan maahan ja nojata kyynärpäillä maahan ja ihastella pieniä sinisiä. Haaveena on, että joskus hamassa tulevaisuudessa myös helmililjat levittäytyisivät näiden ihanuuksien tapaan.

Olen muuten lueskellut jälleen vanhoja lehtiä ja The English Gardenissa on tapana näin keväisin esitellä puutarhamatkakohteita, joissa esim. lumikellot kukkivat näyttävästi. Onkos Teillä hyviä vinkkejä tällaisista kevätpuutarhoista/puistoista, joissa pääsisi ihastelemaan kevään ihania kukkijoita? Hyviä vinkkejä siis kaivataan =)

Vaikka puutarha on sinisenään niin omansa pitää tietysti olla Viktoriuksen viehätyksenä. Taannoin työreissulla poikkesin Viherlassilassa ja nämä purkitetut sinililjat ovat sieltä. Hullunkurista, vaikka niitä samaisia on itsellä mielin määrin niin pakkohan keväthulluudessa muutama purkitettukin hankkia. joskus sitä miettii kuinka hömelö onkaan näiden puutarhahömpötysten kanssa. Ehkä pitäisi kaivaa tuolta omista varannoista muutamia ruukkuun niin saisi ensi keväänä aikaistettua huumaa ihan omastatakaa =)

Samaiselta reissulta tarttui myös näitä ihkuja helmililjoja. Nyt kyllä tarvitsisi ryhdistäytyä ja pestä nuo Viktoriuksen ikkunatkin kun kuvat aina paljastavat koko totuuden.

Ja pakkohan nämä raparperinalutkin oli tänne laittaa. Poloiset tarvitsisivat vaan pian sen huupan varjokseen, että saisi jälleen vaaleita ja maukkaita raparpereja =) Ihanaista sunnuntain jatkoa Teille kaikille <3 p="">

Sateen jälkeen odotettavissa poutaa =)

Sataa, sataa ropisee..... Huimat 120mm oli satanut edellispäivän mittauksen mukaan viikon sisällä. Taas peltikatto rummuttaa ja naapurin vehnäpelto näyttää harmaudessaan vähintäänkin surulliselta. Onneksi viikonlopuksi on hitusen luvassa poutaa ja ehkäpä auringonkin paistetta. Kosteus on saanut sisäilmankin jäähtymään niin, että olen jo parina iltana joutunut pistämään puita pönttöuuniin - hrrrrr.

Potager näyttää hitusen tursahtaneelta. Siellä täällä pilkottaa siemenvanoja, kellastuneita lehtiä, sateen kaatamia kukkavanoja. Myös lisää pikkutaimia on ilmestynyt ainakin keltaisen ängelmän lähettyville. Hakuropaju on nauttinut viimepäivien vesikylvystä ja se on tuuheutunut tuuheutumistaan. Ylin kerros on kuin ihmeen kaupalla vankistunut ja saanut tuuheutta itseensä.

Latva-artisokat kasvattelevat kilvan nuppujaan. Voi kuinka malttamattomana odotankaan kukkien aukenevan =)

Isokaunosilmä coreopsis grandiflora mayfield giant, jonka luulin jo vuosia sitten hävinneen, on ilmestynyt kuin tyhjästä elokuunasterien viereen. Ilmeisesti se on aikoinaan siementänyt näille main ja nyt muutaman vuoden tauon jälkeen siemenet ovat itäneet. Saan kuin saankin pitää hänen keltaisuutensa siis mukana perennalistoillani - juhuu =)

Nepalinhanhikit ovat olleet uskollisesti kukassa jo muutaman kuukauden. Eikä kukkaloistolle näy loppua. Sateen lomassa on melkoisen mukavaa tutkia poutapäivinä otettujen kuvien arkistoa ja haaveilla tulevasta keväästä ja uusista siementilauksista ja istutuksista =)

Kitkentäpäivänä kontataan =)

Kontaten on tullut jälleen maailmaa tarkasteltua ja samalla on löytynyt ties mitä ihanuuksia. Tänä vuonna olen päättänyt pitää potagerin putipuhtaana. Aikaisin keväällä aloitettu kitkentä on tuottanut pikkuhiljaa tulosta ja olen saanut pidettyä potageria kurissa. Voi kumpa kasvillisuus saisi ylivallan aivan kuin potagerin keskikäytävillä. Valtaisat perennat kun hillitsevät huomattavasti tuota kitkennän tarvetta. Uudet vastaperustetut alueet ovat vuorostaan niin alttiita vielä kaiken maailman rikkaruohoille.

Kitkiessä olen löytänyt supermäärän ihania siementaimia. Sinikatanaa on varmaan sata pikkutainta, punahattuja läjäpäin, siellä täällä pilkistää tyräkkien alkuja ja kurjenpolvia. Huisia. Tänävuonna nimittäin taimia tarvitaan enemmän kuin koskaan, sillä potagerin laajennusosat imevät taimia huimat määrät.

Kitkiessä siivosin myös viiniruutaaidanteen reunusta. Pikkuisia taimia kaivoin kosolti maasta ja kävin istuttamassa ne kasvihuoneeseen vankistumaan. Näitä voi tarvita vielä ties missä, kesää on nimittäin niin paljon jäljellä ettei koskaan voi tietää mitä uudea ideoita vielä pukkaa =)

Sitten potagerin ylle lankesi lämmin kesäsade ja hätisti minut pois kitkentäpuuhista. Toki lämmintä sadetta kyllä on kaivattukin. Keskiympyrän hakuropajusta on muotoutunut lättämallinen versio ja tuo ylin kerros on melko pikkiriikkinen. Toivottavasti hakuro saa sateesta kasvupuuhtia ja yläosakin vielä vankistuu.

Lyydian maksaruoho on levittäytynyt hiljalleen keskiruuduissa ja kukkii parhaillaan niin somasti. Kerrottujen vuokkojen kukat roikottavat päitään sateen painosta ja punainen akilleija on aloittanut kukinnan. Voi miten puutarhassa taas tapahtuukin kaikenlaista.

Ruusukukkulan vanhat kansakoulunaikaiset juhannusruusut ovat nupuillaan. Liekkö tänä kesänä juhannusruusujen kukinta etuajassa =)