Ihmekiven lumoissa ja vähän myös sateen

Aamulla ennen töihin lähtöä on mukavaa käydä hitusen käyskentelemässä sateen kastelemassa potagerissa. Jos oikein tarkkaan katsoo niin meillä on meneillään valkojuuritaisto. Ei tämmöistäkään sitten aiemmin ole ollut. Nyt valkojuuri puskee kivien reunoilta. Pöh - ne pitää saada hävittettyä ennen talvea. Muutoin juurakko ehtii siihen mittaan, ettei mokomasta hevin päästä eroon.

Kosmoskukat ovat olleet mitä mainioin uusien kukkapenkkien täyttömateriaali. Nyt kasvusto on pulskistunut ja peittänyt koko reuna-alueen harsomaisilla lehvästöillään.

Punahatut ovat vuorostaan varsinaisia luottokaunokaisia. Niiden ylväät hatut keikkuvat säässä kuin säässä ja ryhti säilyy. Tänä vuonna niiden sävy on aiempia vuosia pehmeämpi ja jopa aavistuksen rusehtavaan taittuva. Liekkö paahteisten kelien ansiota.

Sitten on kaikki ihanan harmahtavat ohotanmaruunat ja kastehelmien kuoruttamat akilleijan lehdet ja tietysti valkea törmäkukka. Törmäkukka näyttää tänä vuonna lähes täydelliseltä. Ei yhtään viimekesänä olleita ruskettumia ja ränsistymiä vaan upeita, eheitä kukkia.

Potagerin sisääntulon tuoksuherneetkin ovat paikanneet vielä pienten perennojen vaatimattomuutta. Rehevöityneet hajuherneet kieppuvat pitkin istutusaluetta saaden sen näyttämään alkukesää vehreämmältä ja runsaammalta.

Potagerin sisääntulossa on ihmekivi, jonka löysimme kiviaidan vieressä olevasta kiviröykkiöstä. Kivi piti aikoinaan laittaa paraatipaikalle ja nyt sateiden jälkeen se näyttää ihmeen hienolta valkeine pilkkuineen.

Puimureiden hyrinää

Kuumuus saa värit haalistumaan. Pari päivää sitten otetuissa kuvissa viljapelto vielä hennosti vihertää, mutta tänään jo lähipelloilla hyrisivät ensimmäiset puimurit ja ohran tähkät olivat kullankeltaisina nitkauttaneet päänsä kohti maata. Syksyn merkkejä ilmassa. 

Potagerin käytävien kivet polttivat jalkopohjia kun kävin tänään syömässä punaisia karviaisia. Ilma on niin seisahtunutta, että liljojen tuoksu levittäytyy kaikkialle. Voi kuinka kaipaan sateita ja viileyttä. Toivottavasti huomiseksi luvattu sade viivähtäisi edes hetken täälläkin ja raikastaisi paksuksi muuttunutta ilmaa. 

Jotain hyötyäkin näistä keleistä sentään on. Potagerin puhtaanapito on niin helppoa. Vain pikkuisen kuokkaa ja rautaharavaa mulloksille ja rikat pysyvät tipotiessään.

Potager rakkautta =)

Ilmassa on suurta potager rakkautta =) Töiden alku kolkuttaa jo oven takana, mutta en millään malttaisi, sillä potager näytti jälleen uuden puolensa. Kyllästyminen kuumiin helteisiin on ajanut minut pikkuhiljaa takaisin kitkentähommien ääreen. Ajattelin laittaa potagerin syyskuntoon oikein perusteellisesti. Tähän aikaan kesästä kasvustot ovat ryöpsähtäneet käytäville ja kasvillisuus näyttää enemmän tai vähemmän ränsistyneeltä.

Aloitin urakan kitkemässä ensin suuret ruudut, joita on yhteensä neljä. Tämän jälkeen puskin käytävien kimppuun. Kuokan ja heinäharavan voimin. Heinäharava on nimittäin osottautunut parhaaksi käytävien kunnostusvälineeksi. Sillä saa harattua murskepinnan sopivasti auki ja piikkien välit ovat niin suuret, että murske ei lähde kulkeutumaan haraamisen mukana. Heinäharavan muotoilu on jotenkin parempi kuin rautaharavan. Harava liikkuu murskeella joutuisammin.

Mutta käytävien kunnostus osoittautuikin superhitaaksi, sillä sainkin superidean =) Nimittäin harvensin särkyneet sydämet ja leikkasin reunimmaisista jättipoimulehdistä kaikki kukkaröyhelöt pois ja vau miten paljon siistimpää tulikaan. Jättäreiden kukista luopuminen oli aivan päälillikköidea. Harmi vaan, että kukkavanojen poistaminen on niin hidasta. Kukattomat jättärit näyttävät upean selkeiltä, siiden pyöreä mätäs piirtyy selkeämmin esiin ja tyräkkien kauneus korostuu niiden rinnalla. Huh jospa jaksaisi leikata kaikista jättäreistä kukat pois =)

Nyt käytävillä on taas tilaa kulkea ja näkymät avautuvat kauniisti. Mutta nyt potager jo kutsuu =) Sillä muutama homma on vielä vaiheessa, joten aurinkoista päivää Teille kaikille =)