Nukkatyräkki eli tuhma poika on melkoinen lisääntyjä sille päälle sattuessaan. Se viihtyy erinomaisesti Kilpipiilean kanssa pohjoisen puolen ikkunalla. Pohjoisikkunalla on kohtuullisen viileää ja vieno valo tulvii ikkunasta aina valoisaan aikaan. Tälle keittiön ikkunan viereiselle pöydälle on kertynyt jos jonkinmoisia kevään odottelijoita.
Suurimman tilan ovat valloittaneet tuhmien poikien rasavilli joukko. Pikkuruinen muorinkukka, piilea ja hänen poikasensa sekä pöydän reunalla keikkuva rönsylilja yrittävät mahtua vaivoin sekaan. Liisankukka on juurtumassa tuhmien poikien lehtien alla ja porukkaan on nippa nappa mahtunut myös pikkuruinen jaloleinikki.
Ihan hirvittää porukan paljous, sillä viikonvaihteessa olisi ajatuksena aloittaa esikasvatuspuuhat. Pitänee siis keksiä jotain tähän tilan ahtauteen.
tiistai 30. tammikuuta 2018
sunnuntai 28. tammikuuta 2018
Papukaijatulppaanit ja tuoksuvat neilikat
Käväisin perjantaina töitten jälkeen luottokukkakaupassani. Jotain pientä piristystä oli aivan pakko saada viikonvaihteen iloksi. Tulppaaniaika alkaa pikkuhiljaa olemaan parhaimmillaan ja jo ovensuussa oli vastassa sankollinen toinen toistaan ihanampia tulppuja. Kävin jonkin aikaa vertailua vaaleanpunaisten klassisten tulppujen ja näiden ihanien valkovihreiden papukaijatulppujen välillä ja valkeus vei voiton. Sisällä leikkokukkahyllyssä oli samaa sävyä olevia huumaavasti tuoksuvia neilikoita ja niitä oli sitten aivan pakko ottaa kaveriksi.
Alkuperäisenä ajatuksena oli jälleen käyttää valkoista Aaltovaasia, mutta tovin häärättyäni kukkien kanssa päädyin suosiolla tädin perintövaasin käyttöön.
Vanha, turkoosi vaasi tuki rentoja tulppaaneja paremmin, eikä neilikoita tarvinnut pätkiä liian lyhyiksi.
Aika ihanan keväistä ja raikasta - vai mitä =)
Alkuperäisenä ajatuksena oli jälleen käyttää valkoista Aaltovaasia, mutta tovin häärättyäni kukkien kanssa päädyin suosiolla tädin perintövaasin käyttöön.
Vanha, turkoosi vaasi tuki rentoja tulppaaneja paremmin, eikä neilikoita tarvinnut pätkiä liian lyhyiksi.
Aika ihanan keväistä ja raikasta - vai mitä =)
lauantai 27. tammikuuta 2018
Voihan orangeria sentään!
Olen aivan heikkona orangerioihin. Yksi tällainen ihanuus sijaitsee vajaa tunnin ajomatkan päässä ja pakkohan sitä oli päästä tirkistelemään. Goottilaistyyppinen, valkeaksi kalkittu 1844 rakennettu orangeria seisoo ylväänä Fagervikin yksityispuutarhan rinteellä. Vain mielikuvituksessa voi nähdä miltä siellä sisällä näyttääkään. Lisää juttua ihanasta Fagervikistä, sen historiasta, suihkulähteistä, kulissiseinästä ja orangeriasta löytyy Hernepensaselämää blogin puolelta. Klikkaa siis itsesi sinne.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
















