Mitä tapahtuu 17 päivässä?

Hernepensaat ovat tyytyväisenä nauttineet syyssateista 17 päivää. Postauksia ei ole herunut mutta kulisseissa silti elämä on virrannut totuttuun tapaan. Ja mitä kaikkea nämä 17 päivää pitävätkään sisällään. Sortumisia kirjakaupan hyllykköjen välissä, uppoutumista printtien loputtomiis syövereihin, sukelluksia ja taas uusia sukelluksia ja ihastumisia.

Ihanaista vanhaa työvaloa on soviteltu suureen saliin vanhan Koulukaluston pöydän ääreen ja on haaveiltu öljyvaloista. Suunnitteilla on siis kierros Tammisaaren vanhantavaran kauppoihin ja kiikarissa öljyvalon pehmoinen valo. Olen koko ikäni halunnut talon jossa selviytyy vaikka kuukauden sähkökatkoksesta. En tiedä mistä moinen juontaa. ehkäpä jälleen kerran lapsuudesta. Lapsuudenkotini oli kuin suoraan Kattilakosken arjesta. Kuiva ainekaapit pullottivat mitä ihmeellisimpiä jauhoja, ryynejä, kuivamuonia. Meillä oli kriisitilanteen varalta suunnitelma ja kuukauden varanto ruokaa aina - eikä ilmassa ollut mitään kriisin tuntuakaan. Perin outoa, kerrassaan outoa, mutta olen koko ikäni myös narahtanut itselleni kiinni tuosta outoon kriisitilanteeseen ja omavaraisuuteen varautumisesta.

Olemme pesseet noin 25 koneellista pyykkiä, lakanoita, vaatteita, kangaspöytäliinoja ja ties mitä. Olemme myös silittäneet likimain 10 pöytäliinaa keittiön pöydälle. Pidämmehän aina kangasliinaa pöydällä vaikkei se selviydy edes yhdestä aamupalasta ehjin nahoin. Kangasliinoissa on jotenkin sellaista arjen luksusta.

Suuren salin ikkunat on pesty ja lasiliikkeestä saatu autokuormallinen ehjiä ikkunoita.

Vaaleanpunaiset salkoruusut ovat vihdoin ruvenneet kukkimaan.

Sade on hellinyt unikoiden viimeisiä kukintoja

Diesel automme tankkiin on hulautettu 26 litraa bensiiniä ja automme on hinattu korjaamolle. Ja olen oppinut tarkistamaan tankkiin työnnettävän letkun värin 160€ korjauslaskun jälkeen. Ainakin toistaiseksi.

Viimeiset pörriäiset surraavat unikoissa. Eikä kukaan ole käynytkään viimeiseen kuukauteen potagerissa muuta kuin hakemassa muutamia perunoita ja porkkanoita ruokatarpeiksi.

Olemme siivonneet kanalan ja Viktoriuksen nurkat ja polttaneet nuotiota kaksi päivää putkeen. Savuna on haihtunut ilmojen teille ties mitä ryöjää ja paikat ovat pikkuhiljaa siistiytymässä.

Rottien myrkytyspuuhteemme olikin jäykistänyt pihaoravapoloisemme kovin kankeaksi ja jouduimme varmistamaan, ettei enempää oraviamme katoa maisemista.

Jos kukkapenkkiin kyykistyy ihan maahan ja katsoo ylöspäin niin näyttää tällaiselta.

Emme osanneetkaan valmistaa latva-artisokkiamme vaan kannoimme kukinnot portaille ja kukat ovat kukkineet savipallojen päällä jo toista viikkoa.

Olemme syöneet luumuja varmaan 20 litraa ja vielä niitä on jäljellä rutkasti. Ja pakastimet ovat pullollaan sieniä. Keltasieniä, suppilovahveroita ja mustia torvisieniä kävimme viimeksi kolmisen tuntia sitten poimimassa ämpärillisen. Olemme siis syyspuuhissa. Ja kaiken kukkuraksi postauksen päivä valehtelee - koska 12.9 yritin postata, mutta jokin muu vei mennessään =)