Delphinium pendonium ;)

Vain kurnuttavat ja pulleat sammakot viihtyvät tällaisessa kelissä. Itsekin olen epätoivoisesti yrittänyt samaa ja kömpinyt sammakon lailla laahustaen likomärkänä tupaan lämmittelemään.

Joka päivä muutama vanhoista päivänliljoista aukeaa. Nuppuja on satoja ja päivänliljareunus kiertää koko talomme etupihaa. Päivänliljat ovat varmaan samoilta ajoilta kuin kouluvanhuksemme on perustettu. Ne ovat siis nähneet menoa ja melskettä, seesteisiä aikoja, erakoituneen vanhuksen pihassa ruokkivan lintuja ja nyt meidän puuhastelumme. Päivänliljoja oli alunperin talon rappujen pielissä rehevöityneet pehkot, jotka jaoimme pitkäksi puolikaaren muotoiseksi reunukseksi sisäänkäynnin molemmin puolin ja siitä lähtien kukkaloisto on ollut suorastaan pursuavaa.

keskellä puolikaarta, päivänliljojen lomassa kasvaa pirunkeppi, piikkiaralia. Sen lomasta voi tirkistellä kaukana siintävää jokirantaa, vehreinä aukeavia viljavainioita ja hetken unelmoida jostakin uusista suunnitelmista.

Piikkiaralian takana kasvaa likipitäen kaksimetrisiä ritarinkannuksia.

Ritarinkannusten nupuilla helmeilee vesipisaroita kuin helminauhoja konsanaan. Ritarinkannuksia katsellessa korviin kantautuu espanjalaisen säveltäjä,kapellimestarin Jordi Savalin keskiaikainen musiikki. Hänen erikoisalanaan, intohimonaan ovat Viola da ganba soitinperheeseen kuuluvat polvien välissä pidettävät jousisoittimet. Näiden jousisoittimien kulta-aikaa elettiin 1600-  ja 1700 lukujen välimaastossa. Mitä tällä kaikella sitten onkaan tekemistä rakkauden, tunteiden ja sielunpalon kanssa? Jordi Savalin mukaan soitossa pitää olla koko sielullaan mukana, kehon liikkeiden ja hengityksen on myötäiltävä soittoa ja vain siten kuulija voi saavuttaa soiton tarinan, elää mukana, tuntea musiikin sielun ja vaikuttua. Musiikista tulee merkityksellistä vain sielun palon kautta. Sama pätee puutarhaan. Vain tuulen kuiskausta kuuntelemalla, mullan tuoksusta huumaantumalla, sateen pehmeyden antaessa valua pitkin hiuksia tuntee olevansa yhtä jonkin suuremman kanssa. Laitan Jordi Savalin soimaan ja annan ajatuksen vaeltaa ritarinkannustenaikaan. 

Tummalehtinen selja on tulvillaan teelautasenkokoisia ja huumaavantuoksuisia kukkia. Ei ihme, että salkoruusut ja ritarinkannukset niin mieliisti lepuuttavat kukkavanojaan tuoksuvaa kaunokaista vasten.

Potagerin vaakakeskiakseli on rehevöitynyt silmissä. Muutamat Teistä lukijoista ovatkin kyselleet mitä kivikäytävien ja käytävien alustoilla käytämme. Potagerin suurilla 150 cm leveillä ja lähes 20 metrisillä käytävillä on punaisen murskeen alla tukeva valkoinen kangas, joka estää rikkakasvien kasvun. Paitsi siementävien ;) Saunalla, pationviereisellä ruusukivetyksellä käytimme kivireunuksen alla paksua sanomalehtikerrosta. Mutta täällä potagerissa kivikäytävät ovat aivan puhtaalla mulloksella, koska kivetys on tyystiin mahdoton aluskatteen kanssa.

Meillä on riippuvat ritarinkannuksetkin "Delphinium pendonium" - ei vaineskaan ;)

Keskiaikainen rohdos viiniruuta tulee kohtuu komeasti esiin uusittua kivetystä vasten. Nyt sade on laantunut, joten kiviprojektin pariin ja sassiin =)