Olen jälleen suuruudenhullujen ideoiden lähteillä. Miksi ihmeessä aina pitää hurahtaa niin totaalisesti, niin kertakaikkisesti? Entuudestaan kirjahyllystä löytyy suuruudenhulluutta ruokkivaa kirjallisuutta, joista numero yksi on ollut jo vuosia Antero Sinisalon Puutarhataiteen historian perusteet, kakkospaikkaa on pitänyt Eeva Ruoffin Puutarhataiteen helmiä ja kolmossijaa Brent Elliotin Floora, Puutarhakasvien historia. Nyt jonon jatkeeksi on kotiimme rantautunut Eija Klaucken Englantilainen puutarha. Huh huh.
Teetä hörppien olen ahminut uutta ihanuuttani. Ja kuten kaikki puutarhakirjastoni aarteet niin tämäkin tuli korkattua. Kirjoittelen nimittäin pitkin kirjan sivuja ideasanoja, piirtelen muistiinpanoja ja alleviivaan kirjoja. Sitten palaan näihin merkintöihin yhä uudelleen ja uudelleen, haen uutta inspiraatiota, tarkistan suunnitelmien suuntaa ja kasvatan unelmien kokoa. Hullua, aivan pähkähullua, mutta niin mukaansatempaavaa.
Puutarhoihin liittyvä historia on erittäin taianomaista ja vuosisadasta ja maasta toiseen puutarhoja yhdistää samat tekijät, intohimoisuus, visionäärisyys, periksiantamattomuus, suuret unelmat ja jossain salassa piilevä suuruudenhulluus. Noihin tunteihin on välillä helppo samaistua. Joskus tuntuu, että puutarhaunelmat kulkevat mukana jokaisessa ajatuksessa, jokaisessa liikkeessä. Puutarhaan liittyy pienempiä lyhyen aikavälin unelmia ja haaveita, mutta niiden lisäksi usein ajattelen sitä miltä kaikki näyttääkään viiden vuoden tai kymmenen vuoden kuluttua. Nämä unelmat pitävät alituiseen liikkeessä, pistävät etsimään uusia ideoita, tekemään tutkimusmatkoja tuntemattomaan ja kokeilemaan asioita, joihin liittyy riskejä. Kevät on ehkäpä pahinta aikaa, koska silloin puutarha viettelee niin kokonaisvaltaisesti, ottaa pauloihinsa ja väliin on suorastaan tuntuu, ettei ajatuksiin paljoa muuta mahdukkaan. Kesän myötä tunne rauhoittuu ja tuntuu kuin puutarha olisi suuret keuhkot, joiden kanssa hengittää samaan tahtiin ja syksyllä otetta pitää jälleen helpottaa ja valmistautua pitkän odotuksen aikakauteen. Sellaista kummallista tämä puutarhaan hurahtaminen on.
Millaisesta kirjallisuudesta oman puutarhasi inspiraatio sykkii?
Juurikin tuo sama kirja vanhempana painoksena on mun unelmien ykkönen! Totaalisen ihana, eikä enää tule kauheaa sydänalassa viuhtovaa kateuttakaan kuvia katsellessa. :) Suuri unelma olisi päästä edes yhteen noista puutarhoista mutta vielä ei ole matkan aika. Ehkä muutaman vuoden päästä...
VastaaPoistaTotisesti nuo puutarhamatkat siintävät haaveissa =) Huoh
PoistaMinulla Riku Cajanderin luontopiha inspiroi yhä uudelleen ja uudelleen:)
VastaaPoistaVautsi - pitääpä tutstua. Aivan parhautta saada uusia vinkkejä lukemistoon. Kiitos siis
PoistaOlin aikeissa kirjoittaa vain edelliseen päivitykseesi "voi äly, kuinka kaunista", ja vaikka se kokoaisikin kaiken, niin kirjoitan nyt lisäksi, että sinun blogisi on yksi minun inspiraationlähteistäni! Oikeastaan kaikki kirjat ja tällaiset hieman liiankin ihanat blogit ovat niitä, jotka aiheuttavat minulle harmaita hiuksia, kun sitä loppuelämän puutarhaa ei vielä ole. Mutta suunnitelmia on jo pää täynnä! :)
VastaaPoistaKirja näyttää kivalta, yritänpä saada sen ainaskin meidän kirjastoon.
Täällähän poskiin nousee punaa ja pitää ottaa nöyryys asento - voi kiitos =) Kirjallisuus ja puutarhablogit ovat totisesti inspiraation lähteitä =) Toivottavasti saat tuon kirjan kirjastoonne =)
PoistaOman piuutarhastelutaipaleeni ensimmäinen ihanuus teos on Karin Berglundin Unelmien kotipuutarha - Koko kirjan perusajatuksena on kauneuden vaaliminen, ja ilo, joka puutarhasta ja sen hoitamisesta tulee, lisäksi lähtökohtana kaikelle on luonnonmukaiset arvot; maan kunnosta huolehtiminen, ja luonnon tuominen osaksi puutarhaan. Yksi johtoajatus kirjassa on, että kun rastaat syövät puolet marjasadosta, ei lähstytäkkään asiaa virittämällä verkkoja, vaan ajatuksella, että hauskaa kun voin tarjota!
VastaaPoistaElla Rädyn rakkaudesta perennoihin on myös kaunista ihanaa luettavaa, ja käytännön ajatuksia laajan maalaispihan hoitoon olen löytänyt Pentti Alangon luonnonmukainen puutarha- kirjasta.
Vautsi - Kiitos Laura hyvistä lukuvinkeistä. Pitääpä etsiä nämäkin jostain käsiin ja tutustua =)
PoistaVoi kun ihanaa kun tuolleen innostuuu täysin jostain, käypi ihan kateeksi :) Voi kun taas löytäis jostain tuollasen tai vaikka vähän pienemmänkin innostuksen. Sitä vain liihottelis siinä innostuksessa ja nauttis suunnittemisesta ja tekemisestä.
VastaaPoistaTämän innostuksen / hurahduksen lieveilmiönä on se, että kotiväki taitaa saada harmaita hiuksia ja melkein hermoromahduksia ;)
PoistaOman puutarhainnostuksen alussa raahasin kirjastosta kaikki mahdolliset aiheeseen liittyvät kirjat. Tuo samainen Englantilainen puutarha oli yksi niistä. Sen pohjalta alkoi tyyli hahmottua. Toinen kuitenkin ehkä merkittävämpi kirja on ollut Christel Kvantin ja Inger Palmstiernan Kukoistava kotipuutarha. Taisin lukea sen kannesta kanteen ja lainata jatkoaikaakin useamman kerran. Olikin huikeaa kun löysin sen kirjan pari viikkoa sitten Prisman kirjaosastolta ja suoraan sanottuna ihan pilkkahintaan! Mukaan lähti :)
VastaaPoistaPitääpä käydä kurkistamassa lähiprismassa =) Kuulostaa kutkuttavalta tämäkin kirja uutuus. Kiitos vinkistä =)
PoistaTuo samainen kirja, Englantilainen puutarha on yksi mun lemppareista. Olen lainannut sen monta kertaa kirjastosta, omaa minulla ei valitettavsti ole. Painos oli ainakin aiemmin loppu. Eija Klaucke kävi etsimässä mulle sitä jopa omista kaapeistaan, kun olin hänen elämyspuutarhassaan vieraana. Hänelläkään ei ollut sitä jäljellä. Olen ihan puutarhakirjafriikki. Raahaan joka paikasta, ulkomailta ja kotimaastakin puutarhalehtiä ja kirjoja mukani matkamuistoksi. Puutarhamessuilta ostin Ella Rädyn Suomalainen metsäpuutarhakirjan. Se on ihana, suosittelen!
VastaaPoistaEijan puutarha on totisesti upea. Puutarhakirjat ovat ihan parhautta =) Tuohon metsäpuutarhakirjaan pitääkin tutustua =)
VastaaPoista