Kosmosten kuisketta ja kauniita kukkijoita

Syksyn ja töiden alku on näköjään sekoittanut koko pakan. Blogi on jäänyt untenmaille liian pitkäksi aikaa. Onneksi aamu valkeni tänään kauniina ja rauhaisana. Oli aivan pakko kaivaa kamera naftaliineista ja sukeltaa potagerin ihmeelliseen maailmaan. Syksyn tuoksut, toisenlainen äänimaailma, valon pehmeys ja ilman lempeä kosteus. Ahhh, voisiko parempaa ollakaan =) Melkein olin päässyt unohtamaan. 

Kosmoskukat ovat kasvaneet niin, että suorastaan pelästyin. Luulen, että ne ovat haudanneet alleen pienet perennantaimet, joiden pitäisi ensi kesänä valloittaa potegerin laitojen kukkamaat. Kosmoksia on kahta sorttimenttia. On vaaleanpunaisia yksenkertaisia ja kerrottuja. Molempien laatujen puskat nousevat reilusti metrin korkeuteen. Obeliskit ja maisema piirtyvät niin pehmeästi syksyn valossa. 

Syksyn merkit ovat jo ilmassa. Neljä kuihtunutta liljaa ovat kuin tanssijoita, jotka oikovat käsiään kohti korkeuksia. Lakastumisen estetiikassa on jotain kiehtovan kaunista ja runollista. 

Siellä täällä yksinäiset kehäkukat oikovat päitään ja kurottelevat auringonsäteitä.

Voi kumpa aikapankista voisi ottaa hitusen lisää aikaa ja vain sukeltaa päiväksi tai kahdeksi potagerin syvyyksiin, kitkeä, kontata, tuntea mullan tuoksu ja vain haltioitua. Mutta ainakin muutaman viikon työkiireet pitävät vielä tiukassa otteessaan ja moisista puuhista voi vain haaveilla =) Sillä välin voi sentään lohduttautua syömällä luumuja, joita tänä vuonna on tullut kiitettävästi. Tosin kyllä taitavat olla jo hituisen ylikypsymässä käsin. Antoisaa ja rauhaisaa syksyn alkua Teille kaikille =)