Ihmeellinen ilta =)

Eilen illalla, puolen yön maissa taivas oli täydessä tulessa. Oli siis aivan pakko käydä kameran kanssa potagerissa ja kiviaidan toisella puolen. Tänään onkin sitten toisenlainen ilta. Vettä sataa loikottaa ja harmaus peittää maan, mutta eilisten kuvien voimin siirryn odottamaan huomista ja toivottavasti poutapäivää =)

Auringonlaskua ihastelemassa

Nyt viikkojen joutilaisuus on tullut päätökseen. Tänään on raivuusaha kaivettu naftaliinista ja ryhdytty uusien unelmien kimppuun. Jos jotain voi sanoa puutarhuroinnista niin kyllä se on niin, että tee asiat hyvissä ajoissa, silloin kun kaikki on vielä helppoa. Olen hoitanut tulevan muototarhan aluetta säännöllisin trimmeröinnen keväästä saakka, mutta jättänyt nuotioalueen ympärille sellaisen suojavyöhykkeen ja huh kamaluutta. Reilu kolme tuntia trimmeröintiä niin, että koneen joutui väliin oikein sammuttamaan jäähtymään ja siimaa sekä polttoainetta paloi uskomaton määrä. Tämä kaikki vain ja ainoastaan siksi, että en ollut hoitanut tuota kohtaa alueesta koko vuotena. Nyt siinä kasvoi miehenmittainen pujo, nokkonen ja lupiini. Huomenissa saan koko alueen kuntoon ja sitten voikin esitellä suurta tyhjyyttä. Uudet alueet on hyvä ajaa aivan mataliksi heinästä ja muusta, jotta alueen muodot ja mitat sekä luonteen hahmottaisi erityisen hyvin ennen perustustöihin ryhtymistä.

Mutta tänään pitää myös hitusen hehkuttaa komeita auringonlaskuja, jotka ovat viime päivien aikana värjänneet iltapuutarhan. Meillä kasvaa vain muutama pioni, mutta ne asustavat juurikin tuolla ilta-auringon puolella. Aivan pakkohan sitä oli eilen illalla kyykkiä talon päädyn kukkapenkissä ja pyydystää laskevan auringon sävyjä.

Talon päädyn kukkapenkissä leijaili ihana vaniljainen tuoksu. Mustaselja on avannut ensimmäiset kukkasensa.

Ja potageriin päästyäni auringosta näkyi enää pikkiriikkinen pilkahdus. tähän sopiikin vallan mainiosti lapsuuden lempirunoni. Sen sanojen saattelemana kaunista iltaa ja auringonlaskua Teille kaikille =)

Kun meri on mennyt tuti-tutimaan

ja aurinko pluti-plutimaan,

niin peikotpa tulevat, voi-voi-voi

ja linnutpa sisi-sisi soi.

Oi sorsilelee, oi seeramalee,

on viisas, ken ymmärtää. 

Auringon kultaa =)

Aivan aluksi pitää kiittää kaikkia ihania kommentteja, joita tulvi edelliseen postaukseen. Viikko on ollut yhtä hyörinää, naurua ja reissaamista. Eilen kun kotiuduin iltamyöhään Nurmeksesta päätin, että tänään sukeltaisin puutarhan syövereihin kolmen päivän tauon jälkeen. Aamuvarhainen taimistoretki muiden vielä autuaasti nukkuessa ja sitten alkoikin jotain ennalta suunnittelematonta =) Viimepäivien sadesää nimittäin suosi kunnon nuotiointipuuhia =) Aamupäivä siis hurahti leppoisasti nuotioiden ja puutarhan ihmeitä ihastellen. Iltapäivästä vuorostaan otettiin pikkuista hartiajumppaa ja viskottiin klapeja oikein antaumuksella puuvajaan. Toki äitienpäivänkunniaksi jäi vielä puolet puuhasta. Myös katatarhan kukkamaa sai pikkiriikkisen lisää vaaleanpunaisia sulokkaita ja siinä sivussa myös tuli vähän käännettyä maatakin =) Eli tämmöisiä tänään. Mutta illan kruunasi yhdeksän aikoihin laskeva aurinko, joka suloisesti värjäsi vihertyneen viljapellon ja potagerin kasvit - Ahhh miten rakastankaan keväisiä auringonlaskuja =)