Potagerin pikkuaitojen pelastusoperaatio on alkanut. Talvi on siis tappanut niin iisoppi kuin viiniruuta-aidankin. Kummassakin on onneksi pikkuisia siementaimia ja talvelta säästyneitä muutamia yksilöitä. Eilen aloitin pelastettavien taimien ylös noston. Ajatuksena on parantaa nyt sitten samantien aita-alueet oikein kunnolla. Meinasin kalkita, kantaa pollen potkua ja kääntää maat kuohkeaksi ja sitten vasta istuttaa taimet takaisin mittalangan avulla.
Viiniruutia on säästynyt huomattavasti enemmän kuin iisoppeja. Viiniruutia käsitellessä käsiin tarttuu niin voimakas ja huumaava tuoksu, ettei se haihdu edes pesemällä. Nytkin koneella leijuu erittäin vahva ja vähän pistäväkin ruudan tuoksu. Viiniruutaa kutsutaan myös tuoksuruudaksi.
Yrttiä on aikojen saatossa käytetty moneen eri tarkoitukseen. Yrttiä on mm. siroteltu lattioille torjumaan ruttoa, sitä on käytetty paholaisen karkoittamiseen, sillä on häädetty syöpäläisiä ja lääkitty epilepsiaa, kouristuksia ja käärmeenpuremia. Antiikin Kreikassa ruutaa pidettiin vastamyrkkynä kaikkiin muihin myrkkyihin. Aikoinaan taiteilijat Michelangelo ja Leonardo Da Vinci väittivät tuoksuruudan parantaneen heidän näköään ja luovaa näkemystä. Oli miten oli, mutta ruuta on kyllä sellaista tavaraa, että pitkällinen kitkentä sen huumaavassa tuoksussa saa olon heikoksi ja käsittelystä nousee ainakin minulle fytofotodermatiittia, mikä ei tahdo lähteä edes kuukauden hoidolla pois.
Viiniruudilla on erittäin pitkät juuret, joten ne tarvitsevat aika syvän ruukun itselleen.
Siinä missä viiniruuta on melkoinen rohto niin on myös iisoppikin. Iisopin lehdillä kasvaa penisiliiniä tuottavaa hometta. Iisoppia on käytetty sen lääkinnällisten ominaisuuksien lisäksi myös liköörin mausteena.
Muutamia isompia iisoppeja on siis säästynyt. Lähinnä suurien kivien suojista näitä suurempia on löytynyt. Sitten tietysti on paljon pikkuisia siementaimia. Ajatuksena on kokeilla hamppukatetta iisoppien ja viiniruutien alueelle. Onkohan jollain Teistä kokemusta kyseisen katteen käytöstä?
