Pieni pala metsää kerrallaan =)

Metsäprojektimme on edistynyt pala kerrallaan. Tällä viikolla olen jokaisena päivänä töitten jälkeen kiiruhtanut sekatöörien, käsisahan ja haravan kanssa metsikköön. Ja pikkuhiljaa metsikkö alkaa muotoutua ja hahmottua. Kymmeniä ja taas kymmeniä kuormia olen rahdannut risuja ja vitikkoa mäkeä ylös ja siistinyt metsää. Nyt rajapyykin seutukin näkyy jo hienosti. Pikkumetsä on pelkkää viettävää rinnettä, mikä päättyy peltoon aivan tässä alimpien haapojen kohdalla.

Pikkuhiljaa olen antanut haravalla kyytiä aluskasvillisuudelle ja etsinyt kaiken lehti ja risu määrien alta oikeita maan muotoja. Kun maat sulavat niin ajattelin vielä kerran haravoida alueen, jotta pystyn hahmottamaan mitä mihinkin jatkossa tulee. Polkujen paikoista tuleekin erityinen haaste, sillä rinne on kauttaaltaan niin jyrkkä, eikä oikein luontevia paikkoja poluille tunnu löytyvän. Tietysti yksi vaihtoehto on ottaa lapio kauniiseen käteen ja kaivaa polkujen paikat =)

Metsikön jyrkimmässä rinteessä on melkoista heinäkasvustoa. Eilen "kampasin" haituvat suoriksi rinteestä. Metsikössä on myös joitakin kelottuneita mäntyjä, joissa eritoten käpytikat ja palokärjet viihtyvät. Lisäksi metsikön alareunassa on nähtävillä sellaisia jälkiä, että tuntuu kuin ukkonen olisi joskus iskenyt puiden latvustoon. Huomenna menen heti kahdeksalta kampaajalle ja oitis sieltä päästyäni jatkan omaa parturointiani tuon pikkumetsikön kimpussa =)

Kun kuumottaa niin silloin on aika tarttua toimeen =)

Nyt kyllä kuumottaa tämä puutarhaprojekti jälleen niin kiivaanaa. Viimeisenä kun illalla kömmin uneten maille visiot uudesta muotopuutarhasta jylläävät päässä ja aamu varhan herään haravan varteen muiden vielä vetäessä sikeitä. Unelmat vaativat tekoja toteutuakseen ja sää sen kun suosii. Tänään saatiin haravoitua vanhan hernepensasaidanteen reunus, muotoiltua sinne tänne sojottavia oksia ja nyhdettyä kaikki levinneet hernepensaan alut. Nyt kelpaa traktorin jyrsiä tämä alue käsiteltöävään kuntoon. 

Valtavat pikkutalviomättäät ovat vallanneet talon sisäänkäynnin läheisyydestä vanhojen vaahteroiden ja hernepensaiden alustan. Talviomätäs ulottuu muutamia metrejä pensasaidanteen kummankin puolen. Vielä eilen tämä mätäs kasvoi valtavia vanhoja ruusuja, jotka takertuvat aina ohikulkiessa kiinni vaatteisiin. Mutta tänäänpä annoin niille kyytiä. Nahkaiset työhanskat käsissä sahasin ja annoin sekatöörien laulaa. Ja jestas sentään miten paljon selkeämpi ja valoisampi alueesta tulikaan. Tässä mättäässä muuten luikertelee keväisin kyy ja yökötys, että tämän alueen perkaaminen inhottaa silloin. Tuosta olisi tarkoitus kaventaa keväällä tuota talvio-osuutta metrin verran niin silloin saadaan reilumpi kulku muototarhaan tältä suunnalta.

Talon etupihan puolelta tulee sitten joskus portti ja käytävä muototarhaan. Tässä on aina ollut hernepensasaidanteessa aukko ja kulkupaikka tuonne takana siintävälle pelolle. Tänään raivattiin aukkoakin vähän suuremmaksi ja lopuksi pönttöuunien tuhkat kannettiin vanhan aidanteen ravinteeksi. Voi miten pieni puuhastelu näin talven keskellä tekeekään hyvää niin sielulle kuin ruumilleekin =) Huomisen vietän vielä vapaata, joten saapa nähdä vetääkö huomisaamuna jokin outo vietti taas tämän projektin kimppuun =)