Ruusukukkulan kivimuuria rakentamassa

Viimepäivien projekti Ruusukukkulan kimpussa on pikkuhiljaa tuottanut näkyvää tulosta. Jo monen vuoden ajan on ollut haaveena rakentaa tämä yläpihan ja pikku metsikön välinen tila kuntoon. Tänä keväänä sitten vasta oikein kunnolla kolahti kun aloitettiin jälleen tuota Viktoriusta laittaa kuntoon. Alueenta tuli Ruusukukkula. Onhan tuossa kasvamassa kansakoulunaikaisia perinteisiä juhannusruusuja, jotka näillä näkymin saavat jäädä sijoilleen. Alueella on kuitenkin niin jyrkkä rinne, mikä päätyy suoraan nurmialueeseen, että rinteen rajaaminen ihan maa-ainesten pysymisenkin vuoksi on välttämätöntä. Ja kiviähän meillä piisaa, joten aloitimme pienen kivimuurin rakentamisen.

Tuolla itse kukkapenkkialuueela kasvaa vielä ties mitä vitsauksia, joista pitää päästä tämän kevään aikana eroon. Ruusujen alustaan on pesiytynyt viheliäistä vuohenputkea ja ties mitä rikkoja. Mutta ensin pitää hahmottaa alueen muoto ja kokonaisuus, ennen kuin niiden kimppuun käydään. Koska ruusukukkula sijaitsee aivan valkean Viktoriuksen nurkilla niin tänne tulee sitten joskus kaikkea lempeän valkeaa ja vähän maalaisromanttista kasvillisuutta.

Kiviset pellot ovat tainneet muotoutua meidän onneksemme - ainakin osittain. Rakensipa missä päin tonttiamme vain niin aina kädenulottuvilla on kiviä ja suorastaan röykkiöittäin. Viktoriuksen nurkalta lähtee polku pieneen metsikköön ja vain muutaman kymmenen metrin päässä viettävässä rinteessä häämöttää traktorin peräkärryllinen eri kokoisia kiviä. Siellä röykkiö on sammaloituneena metsän siimeksessä ja polku on ollut vuosien varrella ahkerassa käytössä. Kiviröykkiöön on tuskin tullut koloa vaikka sieltä on haettu kiviä talon edustan kukkapenkkien reunustoille, joskus jopa tienvierustan kiviaitaan ja nyt tämän ruusukukkulan penkereeseen. Onni siis taitaa piillä eriskummallisissa kiviröykkiöissä =) 

Vesipisaroiden helmeilyä =)

Potagerissa on pikkuhiljaa vehristynyt ja julianesikot ovat innostuneet kukkimaan. Vesipisarat helmeilivät lehdillä aamuisen sateen jäljiltä ja lintujen kevätmusisointi on parhaimmillaan. Muut olivat iltamyöhään kylillä harrastuksissa ja omissa puuhissaan ja minulla oli hyvää aikaa ryhtyä ruusukukkulan perustustöihin. Meillä on multaisa ja mehevä maa, mutta hurjasti kiviä. Vuosien saatossa kiviä on kärrätty röykkiöiksi peltojen laidoille ja ompahan yksi valtaisa kuorma kipattu Viktoriuksen takana sijaitsevaan pikkumetsään. Tämä metsässiimeksessä piileksivä kiviröykkiö oli tällä kertaa pelastukseni, sillä ruusukukkujan rinteeseen pitää rakentaa pienoinen 30 - 40 cm korkea muuri, jotta kukkapenkkialueet saisi järkeviksi ja alueen siistiksi. Iltapuhteena sainkin rehkittyä viitisen metriä muuria kuntoon ja kuorma jäi kiviä valmiiksi huomiseksikin. Ruusukukkulasta ei tällä kertaa ole yhtään kuvaa, mutta kunhan se pikkuisen edistyy niin pääsette varmasti tirkistelemään työmaalle. Sillävälin herkuttelen julianesikon sulokkuudella, jättipoimulehtien vesitimanteilla ja tyräkkien ihastuttavuudella =)

Auringon kultaa =)

Aivan aluksi pitää kiittää kaikkia ihania kommentteja, joita tulvi edelliseen postaukseen. Viikko on ollut yhtä hyörinää, naurua ja reissaamista. Eilen kun kotiuduin iltamyöhään Nurmeksesta päätin, että tänään sukeltaisin puutarhan syövereihin kolmen päivän tauon jälkeen. Aamuvarhainen taimistoretki muiden vielä autuaasti nukkuessa ja sitten alkoikin jotain ennalta suunnittelematonta =) Viimepäivien sadesää nimittäin suosi kunnon nuotiointipuuhia =) Aamupäivä siis hurahti leppoisasti nuotioiden ja puutarhan ihmeitä ihastellen. Iltapäivästä vuorostaan otettiin pikkuista hartiajumppaa ja viskottiin klapeja oikein antaumuksella puuvajaan. Toki äitienpäivänkunniaksi jäi vielä puolet puuhasta. Myös katatarhan kukkamaa sai pikkiriikkisen lisää vaaleanpunaisia sulokkaita ja siinä sivussa myös tuli vähän käännettyä maatakin =) Eli tämmöisiä tänään. Mutta illan kruunasi yhdeksän aikoihin laskeva aurinko, joka suloisesti värjäsi vihertyneen viljapellon ja potagerin kasvit - Ahhh miten rakastankaan keväisiä auringonlaskuja =)