tiistai 30. elokuuta 2011

Leppoisaa kotoilua


Työkaverini oli tehnyt viiltävän analyysin. Pohdittuaan, pähkäiltyään ja tuumailtuaan hän oli tullut siihen tulokseen, että hernepensas onkin puutarhablogin sijaan kotoilublogi. Hmmm. kuulostipa yllättävän hyvältä. Leppostelua, puuhastelua, ajatuksia ja ihmettelyjä arjen hyörinän keskeltä. Sitähän tämä kaiketi onkin. Päätin tämän uuden tittelin kunniaksi tehdä oikean kotestelukuvausreissun.

Kotiin tultuani himoitsin valtaisasti saunan takana kasvavia luumuja. Mehukkaita villiluumuja, jotka vievät kielen mennessään ja saavat polvet notkahtelemaan.

Matkalla salaiselle luumuapajalle kohtasin oikein kotostelun huipentumia. Ensinnäkin joku oli parkkeerannut kotoisesti ja sujuvasti tallattoman polkupyöränsä heinäkasvustooni.


Polun varrella, mikä johtaa pyykinkuivausnarujen lomasta kohti luumulaaksoa kohtasin hirmuisesti sieniä. Karvarouskuja, tatteja, punaisia suolasieneksi kelpaavia sieniä, kellertäviä kupusieniä ja ties mitä sieniä, joissa jokaisessa oli tuoreet saappaanjäljet. Tuo samainen joku, joka oli parkkeerannut polkupyöränsä heinäkasvustooni oli käynyt hyppelehtimässä kohtalaisen sujuvasti sienien päällä.

Sitten ahh niin ihanainen luumukko aukeni edessäni. Nyt tuo samainen joku piteli lasista kulhoa käsissään ja minä kurottelin yläoksilta muhkeita juuri ja juuri kypsyneitä luumuja.


Palatessani kuuman höyryävän vastakeitetyn kahvikupposen ääreen, joka oli kaadettu Klaus Haapaniemen satumetsä kahvikuppiin, vilkaisin ylätaloa. Tuo joku, joka oli parkkeerannut polkupyöränsä, hyppelehtinyt polun sienet, kannatellut luumukulhoa oli piipahdellut tutkimusmatkalla ylätalolla. Ja kuinkas muutenkaan niin molemmat ovet olivat apposen ammollaa ja yläkerran ikkuna oli kokonaan poissa niin, että verhot vaan hulmuivat sateisessa syyssäässä. 


Lähestyessäni kotirappuja niin huomasin perhoshaavin rännin alla. Tuo joku, joka oli parkkeerannut pyöränsä, hyppelehtinyt sienet, kannatellut luumukulhoa ja piipahtanut ylätalolla oli myös pyydystänyt ihanaisia perhosia kukkapenkistä ja ihanaisen pyydystysretken päätteeksi tipauttanut sujuvasti haavin rännin alle.  Tällainen kotostelun kunniaksi tehty kotoisa luumunmetsästysreissu, pikku pikku havaintoineen ;-) Mukavaa kotoilu-viikkoa Teille kaikille

14 kommenttia:

  1. Ei hullumpi analyysi! Leppoisa kotostelu ylettyy myös ympäristöön. Olet kuvannut kotipaikkakuntaasi hyvin kauniilla tavalla.
    Luumukkosi on runsas sekin.

    VastaaPoista
  2. Tää oli hauska! :D Henk.koht. en oikeen voi sietää kotoilu -sanaa, se taitaa olla jo liian käytetty ja kulunut.

    VastaaPoista
  3. Parhaat ja rakkaat terveiset sille , joka tuon kaiken teki ja tarjosi meille tämän tarinan...... Rakastan sun blogia.

    VastaaPoista
  4. Ala vaan tehdä kotoilublogia, koska silloin voisit tehdä päivityksiä myös talvisaikaan! Talvella on tylsää, kun melkein kukaan ei päivitä puutarhablogejaan. Onneksi sentään on jotain poikkeuksia.

    VastaaPoista
  5. Hauska juttu :D Voi tuota ihanaa luumutarhaa!
    Olen samaa mieltä siirtolapuutarhurin kanssa, että rupea vaan pitämään kotoilublogia, niin ei ole talvella tylsää :)

    VastaaPoista
  6. Heh..ihana juttu, tuo joku tuntuu olevan oikein puuhakas :D

    VastaaPoista
  7. Hauska postaus :) Ihania luumuja, nam...

    VastaaPoista
  8. No niin onkin just kotoilua täällä käynti ja kotoisasti siellä kotitonttukin touhuilee:)

    VastaaPoista
  9. Ihanat kotoilut ja kauniit kuvaukset! Hyvää syksyä Sinulle! ja tervetuloa visiitille blogiini...

    VastaaPoista
  10. Sinulle olisi tunnustus blogissani!

    VastaaPoista
  11. Ihana postaus : ) Ja niin herkullisen näköisiä luumuja...
    Myös minun blogissani on sinulle tunnustus : )

    VastaaPoista
  12. :) tästä tuli hyvälle tuulelle :)

    VastaaPoista
  13. mitä kuuluu potageriin?

    VastaaPoista
  14. Kevättä odotellessa :) Sinulle on pieni tunnustus ja haaste blogissani.

    VastaaPoista