sunnuntai 28. elokuuta 2011

Rytkettä ja ryminää


Talossa tuntuu jälleen olevan elämää enemmän kuin seinien sisään tuntuu mahtuvan. Vanhimmainen on piiiitkällisen tauon jälkeen päättänyt ottaa härkää sarvistaja treenata rumpuja. Taitaa nuorella miehenalulla olla hitusen naisväkikin jo mielessä ja veri vetäisi bändinperustus puuhiin. Talo raikaa siis niin, että lähi Amatzonillammekin rytmi raikaa niin, että voi suorastaan soutaa rytmin tahdissa ;)


Toisaalla nuorimmainen on virittelemässä pianotuntien muisteloita ja soittelee pikkukaritsoja, jokseenkin kakofonista yhdistelmää.  Mutta mikäs siinä, pääasia lienee, että ihmisellä on suuria unelmia ja intohimoa niiden toteuttamiseen.


Puutarhasta ei vieläkään uskalla ottaa kokonaisnäkymiä, mutta kitkentäkierros on jo hyvässä vauhdissa. Oransseja minikukkia kukkii siellä täällä somissa riveissä. Tämän värisiä oransseja kukkia on todella vaikea löytää. Tämäkin on yksivuotinen ja kovasti vaatimaton. Tämän tyyppisiä nimittäin haluaisin violettien ja sinertävien kukkien kyytipojaksi.


Salkoruusut ovat aina ensimmäisenä vuonna pitkin maita ja mantuja. Tämäkin vaaleanpunainen sulokkuus makoilee pitkällään kukkapenkin sisustoissa, niin ettei ihanuudesta pääse nauttimaan kuin varta vasten kyyristymällä hänen kauneutensa eteen.


Vaalean siniseksi luulemani neilikka näyttääkin kovin tavalliselta ja suloisen vaaleansinisen eteen kun kylvin näitä monen monituista pussillista. Liekkö maan ph:lla vaikutusta näiden väriin aivan kuin hortenssioidenkin. Ehkäpä pitää testata.


Kladiukset näyttävät kirkollisilta laitoksilta, mutta sävy on niin herkullinen ja taustalla olevan tyräkin pitkullaiset lehdet muodostavat mukavan taustan näille syyskukkijoille.


Toisaalla syksy on tulossa huimaa kyytiä ja lakastuneita terälehtiä on siellä täällä.


Toisaalla taas keväiset ritarinkannukset ovat vielä nupuillaan


Kesäkurpitsaongelma on myös riistäytymästä käsistä. Viimeviikolla vein töihin tällaisen satsin ja huomenna pitänee tehdä samat uudelleen.


Tässä vielä leppoisaa sunnuntaimusiikkia - njam


6 kommenttia:

  1. :-D Kesäkurpitsaongelmaa on vähän joka suunnalla! Sitä kannattaa tunkea joka ruokaan, viimeksi laitoin paprikan sijasta sitä burritojen täytteeseen ja täydestä meni.
    Ihania kukkia, pieni on kaunista. Jostain syystä en pidä gladioluksista, vaikka ne komeita ovatkin. Ehkä ne ovat jotenkin liian komeita? Vaikka paikkansa kaikella.

    VastaaPoista
  2. Tosi sulokas oranssi minikukka! Kesäkurpitsaa pitää joskus kokeilla kasvattaa...

    VastaaPoista
  3. Täällä hukutaan myös kesäkurpitsoihin :) Osa kasvaa metriseksi!
    Teillähän on tulossa upea bändi! On rumpalia ja pianistia. Täällä herra 11v unelmoi kitaratunneista.
    Kauniita kukkakuvia.

    VastaaPoista
  4. Teillä on elämä kiihkeimmillään ja äänekkäimmillään.
    Muistan, kun meilläkin keskimmäinen soitti pianoa ja saksofonia ja nuorimmainen rumpuja. Voi niitä aikoja. Nyt on jo koti hiljentynyt. Paitsi tietysti viikonloppuisin, jolloin Lohjalle rantautuu muutama autolastillinen jälkikasvua.
    Parasta korjuuaikaa pottugeerissa.

    VastaaPoista
  5. Hih,kesäkurpitsaongelma...tänä vuonna ei ole ongelmaa, kun en mitään laittanut, mutta jokun vuosi sitten oli , niitä tuli ihan älyttömästi ja vein koko ajan naapureille ja kaikille jotka vaan pysähtyivät pihaan, jossain vaiheesa kyllä huomasin, että naapurit eivät tulleet avaamaan oveaan ( :D) kun näkivät meikäläisen kurpitsat kainalossa.Ei kun oikeesti, joskus niitä vaan tulee niin paljon ja ihan kauhian kokoisia, heti kun selkänsä kääntää niin taas on kurpitsoja,vaikka äsken ne keräsit pois.
    MINÄ en ole uskaltanut ottaa koko kesänä kunnon pihakuvia, kun aina on joku paikka ihan rempallaan. täytyy tormistautua tässä itsekin vähän pihapuuhiin.
    Mukavaa viikon jatkoa sinulle.

    VastaaPoista
  6. Hauska uusi tuttavuus tuo Pomplamoose. :)

    VastaaPoista