Kukkalan Sannan #kesäkukkaLOVE on saanut huushollin sekaisin. Nyt kesäkukkalove yltää jo sisätiloihinkin. Ahkera ramppaaminen paikallisessa puutarhassa on saanut minut sortumaan ties mihin ihanuuksiin. Vanhan kansakoulun sisätilat ovat saaneet ihanuuksia piironkiensa päälle.
Gloksinia eli suppilokukka oli viedä jalat alta kun kohtasimme ensi kertaa puutarhan eteistilassa. Miten ihanat pilkut kukalla voikaan olla. Olen armoton pilkkujen ystävä ja ahh tätä kauneutta. Puutarhan myyjä kertoi gloksinian olevan ikiaikainen kesäkukka, joita oli mummojen ikkunoilla. Itse en kyllä muista tällaista aiemmin nähneeni. Kun tutkailin paremmin mikä kukka oikein onkaan kyseessä niin selvisi, että gloksinia on mukulakasvi, joka syksyllä kukinnan jälkeen lakastuttaa lehtensä. Gloksiniat kaipaavat talveksi lepokauden ja oleilun +15 asteen lämpötilassa. Kevään tullen mukulat voi istuttaa uuteen multaan ja kasvi alkaa pikkuhiljaa uudelleen kasvunsa. Pitääpä siis yrittää tuota talvettamista. Nämä muuten viihtyvät mieluummin varjoisalla ikkunalla kuin auringonpaisteessa.
Tänään jouduin hakemaan kaverin vaaleanpunapilkkuiselle. Tämä violettipilkkuinen oli jäänyt kummittelemaan mieleeni, eikä siinä sitten auttanut muu kuin hypätä aamusta autoon ja hakea tämäkin ihanuus meille. Vanhassa kansakoulussa kun ollaan niin olkkarissa päivystää myös itse presidentti Relander ja gloksinia pääsi hänen vartioivien silmien alle =)
Sitten meillä on vielä minisyklaami. Tämä viihtyisi parhaiten vain 15 asteen lämmössä. Joten tämä on syytä viedä ulos varjoon näin kesän ajaksi, jotta se viihtyisi. Mutta hetkeksi ihanuus piti ottaa sisälle kun ulkotyöt keskeytyivät viheliäisen sateen vuoksi.
Näiden lisäksi meillä on myös kaksi huonepalsamia. Nämä saatiin lahjana kaukaiselta sukulaiselta, joka oli kasvattanut nämä itse siemenistä. Palsamitkaan eivät niin riemuitse auringonpaisteesta vaan viihtyvät mieluummin varjoisammalla ikkunalla. Tällaista siis sadepäivän kunniaksi =)
