Latva-artisokkaa kasvattamassa =)

Viime sunnuntaina kylvin latva-artisokan siemeniä kaksi pussillista. Latva-artisokat ovat vanha tuttavuus, sillä olen niitä aiemminkin kasvattanut tuonne potageriimme. Tällä kertaa tosin olen melkein kuukauden jäljessä viimekertaisista kylvöistä. Latva-artisokat ovat superhitaita kasvamaan ja siten niiden esikasvatus on syytä aloittaa jo mieluummin tammikuun puolella.

Useat lähteet väittävät, että latva-artisokan siemenet ovat huonoja itämään ja ylipäänsä niiden kasvatus on vaativaa. Itse olen hitusen toista mieltä. Vuosittain kun noita kylvöksiä on tullut tehtyä melkoisesti niin touhu on tuonut vuosien varrella myös kokemusta. Olen todennut kolme erityistä asiaa, jotka on syytä huomioida kylvöksissä ja näistä yksi tehoaa erityisesti latva-artisokkiin. Mitä suurempia siemenet ovat niin niiden itävyyteen tehoaa yleensä kaksi asiaa. Kovakuorisiin siemeniin tehoaa kynsifiilalla pinnan hienoinen rikkominen ja pehmytkuorisempiin, joihin nuo latva-artisokat kuuluvat niin kädenlämpöisessä vedessä liottaminen. Tälläkin kertaa turvauduin tuohon liottamiseen. Annan siementen rauhassa pullistua vedessä. Joskus riittää muutama tunti ja toisinaan taas anna niiden turvota yön yli. Siemenet imevät itseensä vettä ja aktivoituvat tulevaan kasvukauteen jo ennen mullan uumeniin pääsyä. Ja tälläkin kertaa tämä tuntui tepsivän, sillä tänään raotin muovipussia turveruukkujen päältä ja kas - sieltähän pilkotti jo nyt viiden päivän jälkeen pikkiriikkisiä latva-artisokan alkuja =)

Kohta siis alkaa pikkutaimien kasvatus. Latva-artisokat talvehtivat kohtalaisen huonosti näillä leveyksillä. Varmin tapa saada kunnon artisokkasato on siirtää juurakot talveksi kellarin uumeniin ja ottaa ne taas kevään tullen sieltä kasvuun. Vanhaan talvetettuun juurakkoon voi kasvaa herkullisia nuppuja 6-8 kpl kun vuorostaan siemenestä kylvettyihin ehtii tulla vain 1-3 nuppua. Ehkäpä testaan tänä syksynä talvettamista.

Latva-artisokkien kasvatuksessa on myös muutama niksi, millä ne saa menestymään. Ensinnäkin ne rakastavat runsasravinteista, vettäläpäisevää ja muohkeaa maata. Toisekseen ne rakastavat ravittua vettä, vettä ja vettä, siinä määrin, että kosteuttapidättävä ruohokate on oiva apuri niiden kasvatuksessa.

Kohta pääsemme siis seuraamaan latva-artisokkavauvojen matkaa kohti potageria =) Niin ja kolmas niksi noissa kylvöksissä koskee pikkiriikkisiä siemeniä, joista monet vaativat valoa itääkseen ja niiden kylvöksissä aiemmin käyttämäni vermikulaatti on oiva apu =) Mukavia kylvöhetkiä Teille muillekin =)

#tulppaanitorstai

Kukkala blogin ihana Sanna on jo pitkään jakanut instassaan ja blogissaan tulppaani-inspiraatiota. Sannan kuvat ovat olleet toinen toistaan inspiroivampia ja houkuttelevampia. Nyt tulppaanitorstai idea on laajentunut ja Sanna on kutsunut muutkin puutarhabloggaajat mukaan. Tulppaanitorstain ideana on jakaa erilaisia ratkaisuja ja ideoita tulppaanien esillepanoon.

Huh mikään postaus ei ole vielä toistaiseksi tuottanut näin päänvaivaa kuin tämä =) On hienoa olla mukana tulppaanitorstaissa, mutta kääk! mitä ihmettä tehdä tulppaaneilla? Ensimmäisenä ajatuksenani oli valkoista valkoisella teema. Ajattelin hankkia suuren kimpun valkoisia tulppaaneja ja hyödyntää niitä jotenkin valkoista taustaa vasten. Mutta sitten ajatus muuttuikin kun sattuma puuttui peliin. Päätin poikkeuksellisesti näet hankkia tulppaanit oikein kukkakaupasta ja yllätyksekseni valkeat tulppaanit olivat kortilla ja viimeiset kaksi nippua kovin vinkuraisia ja pieniä. Kukkakaupan rapunpielessä vuorostaan komeili nippu uhkeita, pullukoita ja hitusen oranssihtavia tulppaaneja. Päätin ottaa siis riskin ja päädyin niihin =)

Kotona kokeilin ties mitä virityksiä, mutta mikään ei tuntunut onnistuvan. Lopulta päädyin niputtamaan tulppaanit tiukkaan nippuun ja solmin vielä varuiksi varret tiukasti yhteen paksulla nauhalla. Viimein tulppaaninippu päätyi keittiön pöydällä olleeseen oranssipilkkuiseen vanhaan Arabian maitokannuun ja lopputulos olikin melkoisen romanttinen =)

Ostin varuiksi myös valkean pikkukimpun tulppaaneja ja yhden kukkivan kirsikan oksan. Ja kokeilin vapaasti vellovaa niininauhaa valkeiden tulppaanien kaveriksi. Tulppaanitorstaita pitää siis jatkossakin treenata. Näin kun on enemmänkin keskittynyt tuolla ulkosalla mylläämiseen niin ideointi pienessä mittakaavassa vaatii todellakin vielä kokeilua. Mutta kiitos kaunis Sannalle, joka innostaa meitä muita kokeilemaan jotain uutta =)

Karhunlaukkaa =)

Tänään kylvin karhunlaukkaa =) Kasvihuoneessa on viime vuonna kylvetyt siemenet odottamassa kylmäkäsittelyn vaikutusta ja kasvuun lähtöä. Nyt olikin jo hitusen kiire tälle uudelle kylvökselle, koska karhunlaukka vaatii ensin muutaman viikon huoneenlämpöä ja siementen aktivointia ennen kuin kylvöksen voi siirtää ulos 4-6 viikoksi kylmäkäsittelyyn. Haluan nimittäin metsäpuutarhaan paljon karhunlaukkoja =) Karhunlaukat ovat melko hyviä mesikasveja ja siten metsäpuutarhan uumeniin voisi löytää tiensä myös ihanaiset päiväperhoset.

Karhunlaukan sanotaan olevan hankala kasvatettava siemenistä, joten katsotaan miten omat kylvökseni menestyvät. Monissa lähteissä sanotaan, että kylmäkäsittelyn lisäksi karhunlaukan siemenet vaatisivat myös ns. kuivakäsittelyn itääkseen. Eli kylvösten tulisi käsittääkseni kylmäkauden jälkeen päästä myös kuivahtamaan. Mene ja tiedä - kasvihuoneen kylvökset ovat ainakin päässeet kuivahtamaan ;)

Karhunlaukkaa kasvaa suurina kasvustoina ravinteikkaissa lehtimetsissä mm. Ruotsissa ja Saksassa. Karhunlaukka suosii kalkkiperäistä maaperää, aikaisin keväällä paistavaa auringonvaloa ja myöhemmässä kasvun vaiheessa varjoa pidättämään kosteutta maaperässä.

Joidenkin lähteiden mukaan karhunlaukka on saapunut pohjolaan viikinkien mukana. Karhunlaukan korkean c-vitamiini- ja rauta-pitoiduuden vuoksi se oli näet muinoin merimiesten suosiossa.

Karhunlaukka on ollut viime vuosina varsinainen ruuanlaiton trendikasvi. Sen mieto valkosipulin tuoksu ja aromi toimii erinomaisesti ruuanlaitossa ja lisäksi karhunlaukan nuoret lehdet ovat erityisen herkullisuutensa lisäksi myös erityisen terveellisiä. Venäläiset mm. säilövät karhunlaukan varsia etikkaan ja herkuttelevat niillä aivan kuin smetanalla hunajalla ja suolakurkuilla. Njamskis =) Tuskin maltan odottaa karhunlaukkakasvustoni varttumista.

Karhunlaukan siemenet ovat tyypillisiä allium-suvun siemeniä, mustia, pyöreitä ja kovia. Kylvimme siemenet turveruukkuihin. Kuten olen moneen otteeseen täällä kertonutkin niin suosin kylvöksissä turveruukkuja, koska lähtökohtaisesti niitä ei tarvitse steriloida juuripoltteelta. Lisäksi turveruukut ovat suhteellisen edullisia, kauniita ja näppäriä =)

Jokaiseen kennoon 4-5 siementä =)

Ja päälle vermikuliittia. Käytän lähes aina siementen peitteeksi tuota vermikuliittia. Ainoastaan suuret, syvälle kylvettävät siemenet peitän mullalla.

Sitten nimikyltit paikoilleen, jotta vielä myöhemminkin tiedetään mitä tuli kylvettyä. Nelsonilta löysin mukavia muovitikkuja viime kesänä, joissa myös pysyy nuo lyijykynämerkinnät.

Vielä vettä kylvöksen päälle ja kylvös suureen pakastepussiin, jotta kylvös pysyy sopivan kosteana. Ja ei muuta kuin odottelemaan pari viikkoa, että kylvökset voi siirtää ulos. Tiesittekö muuten, että germaanit uskovat karhunlaukan maagisiin voimiin? Karhunlaukan uskotaan karkoittavan pahoja henkiä ja karhun uskotaan saavan voimansa juurikin karhunlaukan lehdistä =) Toivottavasti metsäpuutarhamme ei houkuttele karhuja puoleensa, sillä muutama vuosi sitten vain noin 300 metrin päässä metsäpuutarhastamme majaili karhu =)